KHO:n vuosikirjaratkaisu kansainväisen konsernin siirtohinnoittelusta

KHO:2014:119

Elinkeinotulon verotus – Koron vähennyskelpoisuus – Pääomansijoitus – Hybridilaina – Siirtohinnoitteluoikaisu – Rahoitusjärjestelyn rakenteen sivuuttaminen – Verosopimus – OECD:n siirtohinnoitteluohjeet

A Oy oli vuonna 2009 saanut pääomistajaltaan luxemburgilaiselta
yhtiöltä B 15 miljoonan euron suuruisen lainan. A oli ilmoittanut
verovuoden 2009 elinkeinotoiminnan tulosta vähennettäväksi 1 337 500
euroa B:n myöntämälle lainalle kertyneitä korkoja. Lainan myöntäminen
perustui A Oy:tä rahoittaneiden pankkien vaatimukseen lisärahoituksesta,
jonka tuli olla maksusaantijärjestyksessä toissijainen pankkilainoihin
nähden ja luonteeltaan IFRS-tilinpäätöksessä omana pääomana käsiteltävä
niin sanottu IFRS-hybridilaina. Laina oli vakuudeton ja eräpäivätön.
Lainan kiinteä vuosittainen korko oli 30 prosenttia ja korko lisättiin
lainan pääomaan. Laina voitiin maksaa takaisin vain A Oy:n
vaatimuksesta. Kysymyksessä olevaa hybridilainaa oli pidettävä
verotuksessa vieraan pääoman luonteisena.

Asiassa oli
ratkaistava, oliko Konserniverokeskus voinut verotusmenettelystä annetun
lain 31 §:n 1 momentin nojalla sivuuttaa kyseisen lainajärjestelyn ja
käsitellä lainaa verotuksessa oman pääoman ehtoisena sijoituksena,
jolloin korot eivät olleet vähennyskelpoisia.

Korkein
hallinto-oikeus katsoi, että osapuolten sopiman liiketoimen
sivuuttaminen ja uudelleenluonnehdinta olisi tällaisen menettelyn
seuraamukset huomioon ottaen vaatinut verotusmenettelystä annettuun
lakiin sisältyvää nimenomaista valtuutusta uudelleenluonnehdintaan.
Mainitun lain 31 §:n 1 momentin säännöksen ei katsottu sisältävän
tällaista valtuutusta, minkä vuoksi uudelleenluonnehdinta ei ollut
lainkohdan nojalla mahdollista.

Koska verosopimuksella ei
voida perustaa verotusvaltaa yli kansallisen lain säännösten, sillä,
miten Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 9 artiklaa on tältä
osin tulkittava, ei edellä esitetyn perusteella ollut asiassa
merkitystä.

OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla katsottiin
olevan tulkintaa ohjaavaa vaikutus vain lain 31 §:n 1 momentin
soveltamisalalla eli arvioitaessa osapuolten sopiman ja toteuttaman
liiketoimen ehtojen markkinaehtoisuutta. Sen sijaan ohjeilla ei katsottu
olevan säännöksen soveltamisalaa laajentavaa vaikutusta, minkä vuoksi
osapuolten sopiman liiketoimen sivuuttamista ei voitu perustaa myöskään
mainittuihin ohjeisiin.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Korkein hallinto-oikeus
katsoi lainan korot vähennyskelpoisiksi eikä muuttanut
hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla asia oli palautettu
Verohallinnolle lainan koron markkinaehtoisuuden arvioimista varten.

• KHO:2014:119