Valtava Anton-kuittikauppajuttu palautettiin hovioikeuteen

KKO:2014:46

Veropetos – Törkeä veropetos
Lainvoima – Osittainen lainvoima
Muutoksenhaku
Oikeudenkäyntimenettely – Jutun palauttaminen

Syytteen mukaan rakennustöitä tehneet henkilöt A – D (useita kymmeniä
henkilöitä) ja neljän osakeyhtiön toiminnasta vastanneet henkilöt X – Z
(useita henkilöitä) olivat sopineet siitä, että rakennustyöt oli tehty
yhtiöiden nimissä ja laskutettu yhtiöiden toimesta. Rakennustöistä
yhtiöiden tileille maksetut rahasuoritukset oli nostettu tileiltä
käteisenä ja rahavarat oli suoritettu A – D:lle siten, että
suorituksista oli vähennetty X – Z:lle prosenttimääräiset palkkiot.
Syyttäjä oli katsonut, että myös A – D olivat tosiasiassa vastanneet
yhtiöiden toiminnasta siltä osin kuin kysymys oli ollut heidän
rakennustoiminnastaan, ja vaatinut kaikkien mainittujen henkilöiden
tuomitsemista rangaistukseen yhtiöiden verotuksessa tehdyistä
veropetoksista, koska yhtiöiden toiminnassa oli laiminlyöty toimittaa
ennakonpidätyksiä ja suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksuja sekä
arvonlisäverojen tilittäminen. Syytteessä mainittuja veroja ja maksuja
koskevat laiminlyönnit oli katsottu yhdeksi veropetokseksi.

Käräjäoikeus
oli lukenut menettelyn X – Z:n syyksi veropetoksena ennakonpidätysten,
työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämisen
osalta, mutta oli katsonut A – D:n syyllistyneen veropetokseen vain
siltä osin kuin he olivat laiminlyöneet niiden veromäärien maksamisen,
jotka olivat vastanneet heille maksettujen palkkojen
ennakonpidätysmääriä. Syyttäjä haki hovioikeudessa muutosta A – D:n
osalta siltä osin kuin syyte työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja
arvonlisäverojen välttämisestä oli hylätty. Osa vastaajista A – D ei
valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Hovioikeus katsoi ensin syyttäjän
avanneen valituksellaan hovioikeuden tutkittavaksi sen kysymyksen,
olivatko väitetyt veropetokset tapahtuneet asianomaisten yhtiöiden
toiminnassa myös niiden vastaajien osalta, jotka eivät olleet itse
valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta. Tätä kysymystä arvioidessaan
hovioikeus katsoi, ettei syytteessä kuvattu menettely ollut tapahtunut
yhtiöiden toiminnassa siten, että menettelyyn osalliset A – D sekä X – Z
olisivat välttäneet ennakonpidätysten, työnantajan
sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen suorittamisen syytteessä
väitetyllä tavalla, ja hylkäsi syytteen tällä perusteella.

Korkeimman
oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla katsottiin, ettei
hovioikeuden olisi tullut ottaa syyttäjän valituksen perusteella
tutkittavaksi kysymystä siitä, olivatko A – D sekä X – Z syyllistyneet
käräjäoikeuden heidän syykseen lukemaan veropetokseen ennakonpidätysten
osalta. Korkein oikeus katsoi edelleen, että syytteessä tarkoitettu
menettely voi kaikkien menettelyyn osallisten osalta täyttää yhtiöiden
toiminnassa tehdyn ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen
ja arvonlisäverojen välttämiseen kohdistuvan veropetoksen. Koska
hovioikeus ei ollut arvioinut asian tosiseikastoa tältä pohjalta, asia
palautettiin hovioikeuteen.

KKO:2014:46

Ks. taustaa Helsingin Sanomien Minna Passin jutusta:

Kolmas ja ratkaiseva erä kuittikauppaa