OPTL: Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on julkaissut tutkimusraportin Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä

Raportti sisältää kaksi osaa, joista toinen pohjautuu
vuosina 2010–2011 poliisin tietoon tulleisiin rikoksiin ja toinen
uusimpien (2012) rikollisuutta koskevien kansallisten kyselytutkimusten
tuloksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan maahanmuuttajaryhmien ja
kantaväestön välisiä eroja rikosten uhriksi joutumisessa, rikosten
tekemisessä sekä rikollisuuden rakenteessa. Tarkastelun kohteena on
väkivalta- ja omaisuusrikollisuus.

Tutkimus osoitti, että eräiden maahanmuuttajaryhmien rikollisuustaso ja
rikosten uhriksi joutumisriski perinteisissä omaisuus- ja
väkivaltarikoksissa on maassamme selvästi kantaväestöä korkeampi.
Toisaalta maahanmuuttajaryhmien väliset erot rikosten tekemisessä ja
uhriksi joutumisessa olivat suurempia kuin koko maahanmuuttajaväestön ja
kantaväestön erot. Maahanmuuttajat eivät siten ole yhtenäinen ryhmä
rikollisuusriskin tai rikollisuuden rakenteen suhteen. Kaikkien
maahanmuuttajaryhmien osalta voidaan todeta, että valtaosa niihin
kuuluvista ei syyllistynyt tarkastelujaksolla rikoksiin.

Aikuisilla maahanmuuttajilla rikosriski yhdistyi korkeaan uhriksi
joutumisriskiin. Eräs syy tähän oli se, että korkean rikollisuusriskin
ryhmissä huomattava osa rikollisuudesta oli ryhmien sisäistä. Tutkimus
osoitti myös, että rikollisuustasoerot maahanmuuttajataustaisessa
aikuisväestössä ovat Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa väkivalta- ja
omaisuusrikoksissa tällä hetkellä käytännössä identtiset. Tämä koskee
sekä maahanmuuttajaryhmien keskinäisiä eroja että eroa kantaväestöön.

Keskeisten väestörakenteeseen liittyvien ja sosiaalisten
taustatekijöiden huomiointi vähensi, muttei poistanut, kantaväestön ja
korkean rikollisuusriskin maahanmuuttajaryhmien välisiä eroja
rikollisuustasossa ja uhriksi joutumisen riskissä. Aikuisväestössä
korkean riskin maahanmuuttajaryhmissä eroa kantaväestöön selittivät
nuorten miesten suuri osuus ja alhainen tulotaso. Näiden tekijöiden
huomioiminen ei kuitenkaan selittänyt maahanmuuttajaryhmien välisiä
eroja. Nuorten keskuudessa vapaa-ajan rutiinitoiminnot, vanhempien
harjoittama sosiaalinen kontrolli sekä perheen sosioekonominen tilanne
olivat yhteydessä maahanmuuttajanuorten korkeampaan rikoskäyttäytymisen
ja uhriksi joutumisen riskiin.

Suuret rikollisuuden tason ja rakenteen erot väestöryhmien välillä
kertovat ongelmista, joiden syyt on tärkeää selvittää. Rikollisuustaso
on usein merkki muista sosiaalisen sopeutumisen ongelmista jotka
saattavat vaikeutua, jollei niihin puututa. Tutkimuksessa huomio
kohdentuukin sellaisiin sosiaalipoliittisiin toimiin, jotka tukevat
maahanmuuttajien kotoutumista.

Tutkimuksessa käytetty rekisteriaineisto koostui 105 057 erillisestä
rikostapauksesta, joissa oli epäiltyinä 64 529 henkilöä (vuodet
2010–2011). Koska viranomaisten tietoon ja sitä kautta tilastoihin tulee
vain osa rikoksista, tutkimuksessa käytettiin myös kyselyaineistoja,
vuoden 2012 Nuorisorikollisuuskyselyä (N=8 914) ja Kansallista
rikosuhritutkimusta (N=7 746).