Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus: Euroopan kansalaisuus, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen, syrjimättömyys – kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto
20.5.2014 | OikeusuutisetUnionin kansalaiset, joilla ei ole taloudellista toimintaa ja jotka oleskelevat toisen jäsenvaltion alueella – Jäsenvaltion säännöstö, jonka mukaan kyseiset henkilöt eivät voi saada erityisiä maksuihin perustumattomia rahaetuuksia, jos heidän oleskeluoikeutensa perustuu yksinomaan SEUT 20 artiklaan
Sozialgericht
Leipzigin tekemät ennakkoratkaisukysymykset
Kuuluvatko asetuksen N:o 883/2004
4 artiklan henkilölliseen soveltamisalaan henkilöt, jotka eivät hae 3
artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sosiaaliturva- tai perhe-etuuksia vaan
asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa ja 70 artiklassa tarkoitettua maksuihin
perustumatonta erityistä etuutta?
Jos
ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Kielletäänkö asetuksen
N:o 883/2004 4 artiklassa jäsenvaltioita epäämästä apua tarvitsevilta
unionin kansalaisilta kokonaan tai osittain sellaisia etuuksia, joita ne
myöntävät samassa tilanteessa oleville oman valtion kansalaisille,
jotta vältettäisiin asetuksen 70 artiklassa tarkoitettujen
vähimmäistoimeentulon varmistavien maksuihin perustumattomien
sosiaalietuuksien aiheuttama kohtuuton rasite?
Jos
ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:
Kielletäänkö a) SEUT 18 artiklassa ja/tai b) SEUT 20 artiklan 2 kohdan
toisen alakohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä SEUT 20 artiklan 2
kohdan kolmannen alakohdan ja direktiivin 2004/38
24 artiklan 2 kohdan kanssa, jäsenvaltioita epäämästä apua
tarvitsevilta unionin kansalaisilta kokonaan tai osittain sellaisia
etuuksia, joita ne myöntävät samassa tilanteessa oleville oman valtion
kansalaisille, jotta vältettäisiin asetuksen 70 artiklassa
tarkoitettujen vähimmäistoimeentulon varmistavien maksuihin
perustumattomien sosiaalietuuksien aiheuttama kohtuuton rasite?
Jos
edellä mainittuihin kysymyksiin annettavan vastauksen perusteella
vähimmäistoimeentulon varmistavien etuuksien osittainen epääminen on
unionin oikeuden mukaista: Saako maksuihin perustumattomien
vähimmäistoimeentulon varmistavien etuuksien myöntäminen unionin
kansalaisille rajoittua akuutteja hätätapauksia lukuun ottamatta siihen,
että tarjotaan tarvittavat rahavarat kotivaltioon palaamista varten,
vai tarjoavatko perusoikeuskirjan 1, 20 ja 51 artikla pidemmälle meneviä
etuuksia, jotka mahdollistavat pysyvän oleskelun?
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus: Edellä esitetyn
perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sozialgericht
Leipzigin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Sosiaaliturvajärjestelmien
yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Europan parlamentin ja neuvoston
asetuksen (EY) N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna 16.9.2009
annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o
988/2009, 4 artiklan henkilölliseen soveltamisalaan kuuluvat henkilöt,
jotka hakevat kyseisen asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa ja 70 artiklassa
tarkoitettua erityistä maksuihin perustumatonta rahaetuutta.
2) Asetus
N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o
988/2009, ja Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä
oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella,
asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY,
68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY,
90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY eivät ole esteenä
kansallisen lainsäätäjän tekemälle valinnalle evätä erityinen maksuihin
perustumaton rahaetuus muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta sellaisen
yleisen kriteerin, kuten vastaanottavan jäsenvaltion alueelle tulon
syyn, perusteella, joka voi osoittaa tosiasiallisen yhteyden tähän
jäsenvaltioon puuttuvan, jotta vältettäisiin kohtuuton rasitus sen
sosiaaliturvajärjestelmälle.
3) Euroopan unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen.