Euroopan komissio tarkastelee kansainvälisten perheiden ongelmia ja pyytää ehdotuksia lisätoimenpiteistä

Euroopan komission 15.4. julkaisemassa kertomuksessa käsitellään niitä oikeudellisia ongelmia, joihin kansainväliset pariskunnat (eli pariskunnat, joiden puolisot ovat eri maiden kansalaisia) edelleen törmäävät yrittäessään ratkaista avioliittoaan tai lastensa huoltoa koskevia ongelmia rajatylittävissä tilanteissa

Kansalaisten
lisääntynyt liikkuvuus Euroopan unionissa on johtanut siihen, että on
yhä enemmän perheitä, joiden jäsenet ovat eri maiden kansalaisia tai
jotka asuvat toisessa EU-maassa tai maassa, jonka kansalaisia kaikki
perheenjäsenet eivät ole. Kun tällainen perhe hajoaa avioeron
seurauksena, tarvitaan rajatylittävää oikeudellista yhteistyötä, jotta
lapset voivat pitää yllä suhteita molempiin vanhempiin tai huoltajiin,
jotka kenties asuvat toisessa maassa.

Tänään julkaistussa
kertomuksessa korostetaan, että tarvitaan uusia toimenpiteitä, jotta
voidaan parantaa kansainvälisten perheiden oikeusvarmuutta tällaisissa
tilanteissa (on mm. selvennettävä, mikä tuomioistuin on toimivaltainen).
Siksi Euroopan komissio käynnistää mahdollisten ratkaisujen
kartoittamiseksi laajan julkisen kuulemisen. Lisäksi on tarkoitus
tiedottaa kansalaisille, millaista apua kansainväliset perheet voivat
saada avioerotilanteessa ja mitä sääntöjä tällöin voidaan soveltaa.
Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat osallistua kuulemiseen täällä. Kuuleminen jatkuu 18. heinäkuuta 2014 asti.

“Perheen
hajoaminen on aina vaikea tilanne. Kun siihen lisäksi liittyy
kansainvälinen ulottuvuus, mukaan tulee ylimääräisiä oikeudellisia
hankaluuksia. Siksi EU:ssa on otettava käyttöön säännöt, joiden avulla
avioerotilanteet voidaan selvittää mahdollisimman kivuttomasti, etenkin
kun perheessä on lapsia”, sanoi oikeusasioista vastaava komission varapuheenjohtaja Viviane Reding.

“Kansainvälisten
perheiden tueksi EU:ssa on ollut jo vuodesta 2001 säännöt, joiden avulla
mm. määritetään toimivaltainen tuomioistuin. Kolmentoista vuoden
jälkeen näitä sääntöjä on kuitenkin aika kehittää edelleen. Kansalaiset,
asianajajat, tuomarit, kansalliset viranomaiset ja alalla toimivat
kansalaisjärjestöt voivat kaikki esittää mielipiteensä siitä, millaisia
toimenpiteitä EU:ssa olisi toteutettava kansainvälisten perheiden elämän
helpottamiseksi”, Reding kehotti.

Euroopan
parlamentin jäsen Roberta Angelilli huomautti, että vanhempien tekemiä
kansainvälisiä lapsikaappauksia käsittelevän Euroopan parlamentin
sovittelijan saamista kanteluista noin puolet koskee unionin oikeuden
soveltamiseen liittyviä ongelmia. Sen
vuoksi on tärkeää arvioida asetuksen (EY) N:o 2201/2003 soveltamista,
jotta voidaan korjata siihen liittyvät puutteet ja varmistaa
lainsäädännön yhdenmukainen ja tehokas soveltaminen.

“Siksi
Euroopan parlamentti laatii myös selvityksen Euroopassa tehdyistä
kansainvälisistä lapsikaappauksista. Selvityksessä tarkastellaan
oikeudellista kehystä ja sen täytäntöönpanoa sekä unionin että
jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan parantaa oikeusvarmuutta
kansalaisten kannalta ja varmistaa lasten parempi suojelu tällaisissa
tilanteissa“, Angelilli ilmoitti.

Euroopan komissio katsoo tänään julkaistussa kertomuksessa,
että voimassa olevista EU:n säännöistä on ollut kansalaisille
merkittävää apua avioeroa ja vanhempainvastuuta koskevien
rajatylittävien riita-asioiden ratkaisemisessa. Vuoden 2003 asetus
tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja
täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa
on auttanut välttämään päällekkäiset oikeudenkäynnit eri
jäsenvaltioissa. Asetuksen avulla määritetään, minkä jäsenvaltion
tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan avioeroa ja
vanhempainvastuuta koskevan asian (esimerkiksi lasten huoltoa ja
tapaamista koskevat oikeudet) myös silloin, kun lapsi on syntynyt
avioliiton ulkopuolella. Asetuksella on myös otettu käyttöön
vanhempainvastuuta koskevia asioita käsittelevien jäsenvaltioiden
viranomaisten välinen yhteistyöjärjestely. Lisäksi asetus on helpottanut
sekä tapaamisoikeuksien että sellaisten palauttamismääräysten
täytäntöönpanoa, joiden avulla voidaan varmistaa lapsen palauttaminen
mahdollisimman nopeasti alkuperäiseen kotimaahan vanhemman tekemän
kansainvälisen lapsikaappauksen jälkeen.

Toisaalta kertomuksessa tuodaan esiin myös voimassa olevaan oikeuskehykseen liittyviä merkittäviä puutteita:

Ei ole olemassa yhdenmukaista ja kattavaa kaikkiin tapauksiin sovellettavaa toimivaltasääntöä, jonka avulla määritettäisiin, minkä EU-maan tuomioistuin on toimivaltainen avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa. Tämä aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta ja saattaa unionin kansalaiset epätasa-arvoiseen asemaan oikeussuojan saatavuudessa.

Tuomioiden vapaa liikkuvuus
ei koske vielä aivan kaikkia avioliittoon ja vanhempainvastuuseen
liittyviä asioita, vaan tietyntyyppiset tuomiot edellyttävät yhä
pitkällisiä ja kalliita menettelyjä, ennen kuin ne voidaan tunnustaa
toisessa EU-maassa.

Toisessa EU-maassa annettujen tuomioiden täytäntöönpanoon liittyy usein hankaluuksia, koska jäsenvaltioiden menettelysäännöt poikkeavat toisistaan esimerkiksi lapsen kuulemisen osalta.

Yhteistyötä jäsenvaltioiden keskusviranomaisten välillä olisi parannettava etenkin lapsikaappaustapauksiin liittyvien tietojen keräämisen ja vaihdon yhteydessä.

Mahdollisten ratkaisukeinojen
selvittämiseksi aloitetaan nykyisten sääntöjen soveltamista koskeva
julkinen kuuleminen, joka jatkuu seuraavat kolme kuukautta (15.
huhtikuuta – 18. heinäkuuta). Samaan aikaan toteutetaan Euroopan
laajuinen tiedotuskampanja, jonka yhteydessä kansainvälisille perheille
annetaan kohdennetusti tietoa kansainvälisistä vanhempien tekemistä lapsikaappauksista sekä lasten huoltoa ja tapaamista koskevista oikeuksista, jotta voidaan parantaa näiden oikeuksien ja velvollisuuksien tuntemusta.

Tausta

Bryssel IIa -asetus (asetus N:o 2201/2003)
on avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevan oikeudellisen yhteistyön
kulmakivi unionissa. Perheoikeudellisten riita-asioiden määrä EU:ssa on
lisääntynyt, kun kansalaiset liikkuvat entistä useammin maasta toiseen
ja perustavat kansainvälisiä perheitä. Tätä taustaa vasten asetuksessa
säädetään yhtenäiset säännöt toimivaltakiistojen ratkaisemiseksi
jäsenvaltioiden välillä ja helpotetaan tuomioiden, virallisten
asiakirjojen ja sopimusten vapaata liikkuvuutta EU:ssa vahvistamalla
säännöt niiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta toisessa
jäsenvaltiossa. Vanhempien tekemien rajatylittävien lapsikaappausten
varalta asetuksessa otetaan käyttöön menettely lapsen palauttamiseksi
vakituiseen asuinmaahan. Asetusta on sovellettu 1. maaliskuuta 2005
alkaen kaikissa jäsenvaltioissa Tanskaa lukuun ottamatta.

Komissio ehdotti vuonna 2006,
että asetuksessa vahvistettuja toimivaltasääntöjä muutettaisiin ja että
siihen lisättäisiin avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevat
säännöt. Neuvosto ei kuitenkaan päässyt yksimielisyyteen sovellettavaa
lakia koskevista säännöistä, joten komissio peruutti ehdotuksensa. Se
esitti sen sijaan uusia ehdotuksia, joiden pohjalta 14 jäsenvaltiota
päätti aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön antamalla asetuksen,
jossa vahvistetaan avio- ja asumuseroon sovellettavaa lakia koskevat
säännöt (nk. Rooma III -asetus). Sittemmin tiiviimpään yhteistyöhön on liittynyt kaksi muuta jäsenvaltiota (IP/13/975). Tämä on ensimmäinen kerta, kun unionissa on otettu käyttöön tällainen tiiviimpi yhteistyö (IP/10/1035).

Lisätietoa