Suomen pysyvä edustusto EU:ssa: Neuvottelut lähetettyjen työntekijöiden työehtojen valvonnasta loppusuoralla EU:ssa

Lähetettyjä työntekijöitä koskevasta täytäntöönpanodirektiivistä on päästy alustavaan sopuun jäsenmaita edustavan EU:n neuvoston ja Euroopan parlamentin välisissä neuvotteluissa 5.3.2014

Direktiivi varmistaa, että lähetettyjen työntekijöiden vähimmäistyöehtoja noudatetaan käytännössä.

Direktiivi määrittelee esimerkiksi, millaisissa tilanteissa on kyse
työntekijän lähettämisestä toiseen maahan ja miten työntekijän oikeuksia
puolustetaan ja valvotaan. Lähetettyjen työntekijöiden työsuhteen ehdot
on jo määritelty aiemmassa direktiivissä.

Lähetetyillä työntekijöillä tarkoitetaan työntekijöitä, jotka toisessa
valtiossa oleva työnantaja lähettää tilapäisesti työhön toiseen
EU-maahan tarjotessaan rajat ylittäviä palveluita. Suomessa lähetettyjä
työntekijöitä on paljon esimerkiksi rakennusalalla.

Pitkä valmistelu taustalla

EU:n työ- ja sosiaaliministerit sopivat osaltaan direktiivistä pitkän
valmistelun jälkeen joulukuussa 2013. Tämän jälkeen Euroopan
parlamentti, komissio ja neuvosto jatkoivat vielä ehdotuksen käsittelyä
sovun löytämiseksi. Neuvottelujen keskeisimmät muutokset direktiivin
sisältöön koskivat muun muassa väärinkäytösten estämistä ja aitojen
lähettämistilanteiden tunnistamista sekä viranomaisten mahdollisuutta
valvoa työehtojen noudattamista.

Euroopan parlamentin työllisyyskomitean odotetaan äänestävän asiasta
maaliskuussa ja täysistunnon huhtikuussa. Jos parlamentti hyväksyy
neuvottelutuloksen, se hyväksytään vielä muodollisesti neuvostossa.
Tämän jälkeen direktiivin toimeenpano aloitetaan jäsenvaltioissa.

Tiedonsaanti työehdoista paranee

Direktiivi parantaa tietojen saantia työntekijän työehdoista, mikä
lisää sekä viranomaisten että työmarkkinaosapuolten velvoitetta antaa
tietoja. Se tiivistää eri maiden viranomaisten yhteistyötä. Jatkossa
esimerkiksi työntekijöiden lähettämisvaltion ja työntekovaltion
viranomaisten keskinäinen avunanto on tiiviimpää. Uutta olisi myös, että
lähettävän valtion viranomaisen täytyy avustaa valvonnassa työntekomaan
viranomaista.

EU-maiden viranomaisten välistä tiedonvaihtoa helpottaa direktiivin
sääntelemä sähköinen tiedonvaihto-järjestelmä (IMI). Direktiivillä
pyritään myös lisäämään kansallisten viranomaisten mahdollisuuksia
puuttua tilanteisiin, joissa ei ole kyse on aidosta työntekijän
lähettämistilanteesta.

Valvontakeinot vaikein kysymys neuvotteluissa

Koko direktiivin valmistelun ajan vaikein kysymys on koskenut
hallinnollisia vaatimuksia ja valvontakeinoja, joita työntekovaltio voi
käyttää turvatakseen työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen.
Jäsenvaltioiden hallinnollisten vaatimusten ja valvontatoimien tulee
olla perusteltuja ja oikeasuhtaisia.

Direktiivi sallii, että työntekovaltio voi vaatia esimerkiksi
ennakkoilmoitusta lähetettävistä työntekijöistä ja erilaisia työsuhdetta
koskevia asiakirjoja. Työntekovaltio voi asettaa työnantajalle
velvollisuuden nimetä edustaja, joka toimii työntekomaassa viranomaisten
kanssa. Edustaja helpottaa esimerkiksi tarvittavien asiakirjojen
lähettämistä ja vastaanottamista. Tämä on Suomen kannalta tärkeä
linjaus.

Direktiivi ei puutu suomalaiseen rakennusalan veronumerojärjestelmän
käyttöön. Se sallii jäsenvaltioiden ottavan myöhemmin tarvittaessa
käyttöön myös uusia valvontakeinoja sekä oikeuden vaatia muita
EU-oikeuteen tai kansalliseen oikeuteen perustuvia suhteellisia ja
oikeutettuja toimia, jotka ovat yhdenmukaisia kaikille toimijoille.
Hallinnollisista vaatimuksista ja valvontakeinosta tulee kertoa
komissiolle, palvelujen tarjoajille ja muille jäsenvaltioille.

Alihankintaa koskee yhteisvastuu

Direktiivi mukaan rakennusalalla täytyy noudattaa pakollista
yhteisvastuuta niin alihankinnassa, yritysten sisäisissä siirroissa kuin
työvoiman vuokrauksessakin. Se tarkoittaa, että työntekijän lähettävän
ulkomaisen työantajan suomalaisen sopimuskumppani olisi vastuussa
esimerkiksi lähetettyjen työntekijöiden vähimmäispalkoista ja
rahastoille tai instituutioille maksamatta olevista suorituksista.

Rakennusalan pakollisen vastuun sijasta voidaan ottaa käyttöön muita
toimia, jos ne ovat EU:n oikeuden mukaisia. Niiden avulla on voitava
puuttua alihankintojen väärinkäytöksiin. Suomessa on käytössä
esimerkiksi huolellisuusvelvoitteeseen perustuvia toimia. Muilla aloilla
yhteisvastuu olisi vapaaehtoista.

Direktiivi linjaa kuitenkin, että jos toimeksiantaja on toiminut
huolellisesti, sen ei voitaisi katsoa olevan vastuussa esimerkiksi
alihankkijan maksamattomista palkoista tai muista maksuista. Tämä on
linjassa Suomen tavoitteiden kanssa.

Lisätietoa