Hallinto-oikeuden jaostoplenumratkaisu avustajan oikeudesta palkkioon ja kulukorvaukseen turvapaikka-asiassa

Oikeusaputoimisto oli hylännyt turvapaikka-asiassa avustajan
matkakuluja ja matka-ajan palkkiota koskevan vaatimuksen, koska
oikeusavun saajan oleskelupaikkakunnan ulkopuolella toimivan avustajan
käyttämistä ei voitu pitää perusteltuna. Avustaja oli vaatinut
korvattavaksi kustannukset liittyen Helsingin ja Turun välisiin
matkoihin tapaamaan Turun vastaanottokeskuksessa asuvaa oikeusavun
saajaa sekä avustamaan tätä Maahanmuuttoviraston Turun toimipisteessä
järjestetyssä turvapaikkapuhuttelussa.

Hallinto-oikeus totesi,
että sanamuotonsa perusteella oikeusapulain 17 §:n 1 momentti tulee
ensisijaisesti sovellettavaksi määrättäessä avustajan palkkiosta ja
kulukorvauksista oikeudenkäynnissä. Lainkohta sisältää kuitenkin yleisen
periaatteen avustajan matkakulujen ja ajanhukan korvaamisesta, joten se
on sovellettavissa soveltuvin osin myös ratkaistaessa vaatimusta
ajanhukasta ja matkustamisesta syntyneistä kuluista
hallintomenettelyssä, mistä nyt on kysymys.

Kun otettiin huomioon
se, että kansainvälistä suojelua koskevaan asiaan saattaa
pääsääntöisesti liittyä asian käsittely useammalla kuin yhdellä
paikkakunnalla, hallinto-oikeus katsoi, että ratkaistaessa vaatimusta
ajanhukasta ja matkustamisesta syntyneistä kuluista ratkaisevaa
merkitystä ei voida lähtökohtaisesti antaa sille, missä tuomioistuimessa
avustaja tavanomaisesti hoitaa avustajan tehtäviä oikeusapulain 17
§:ssä tarkoitetulla tavalla. Henkilön vapaus valita avustajansa on
erityisen korostunut kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa.
Luottamuksellinen suhde avustajan ja avustettavan välillä on
perusedellytys kansainvälistä suojelua koskevan asian hoitamiseen
suojelua hakeneen henkilön edun mukaisesti. Hallinto-oikeus totesi, että
vaikka oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetun avustajan
matkustamisesta syntyvän lisäkulun ja ajanhukan korvaamista koskevan
säännöksen tarkoituksena ei ole ollut hallituksen esityksen mukaan
kaventaa henkilön mahdollisuutta valita avustajansa, sillä voi kuitenkin
tosiasiassa olla merkitystä avustajan valinnassa ja se voi vaikuttaa
kaventavasti henkilön mahdollisuuteen saada kansainvälistä suojelua
koskeva asiansa hoidetuksi etunsa mukaisesti. Näissä oloissa
hallinto-oikeus piti perusteltuna, että kansainvälistä suojelua hakeneen
henkilön avustajalle korvataan kulut ja maksetaan palkkio hänen
Helsingin ja Turun välisiltä matkoiltaan, jotka koskivat Turun
vastaanottokeskuksessa asuvan päämiehen tapaamista ja tämän avustamista
Maahanmuuttoviraston Turun toimipisteessä järjestetyssä puhuttelussa.
Oikeusaputoimiston päätös oli tältä osin kumottava ja asia oli
palautettava sille uudestaan käsiteltäväksi.

Oikeusapulaki 17 § 1 momentti

Vrt. myös Helsingin HAO 18.3.2014 taltionumero 14/0353/1.

Asian
ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Mäenpää, Juha
Rautiainen, Terttu Villikka, Ulf Ekebom, Sirpa Tammisalo (t), Pirjo
Järvenpää, Mirja Mehto, Tero Leskinen, Anna Salminen ja Virpi Ikkelä.

Asian esittelijä Anna Salminen.

Äänestys 7 + 1 – 2

• Helsingin HAO 18.3.2014 14/0352/1