Vanhan väärän autoveron purkaminen edellytti erityisen painavia syitä, joita ei tapauksessa ilmennyt

KHO:2013:199

Autovero – Autoverolle suoritettava arvonlisävero – Elv – Ylimääräinen muutoksenhaku – Purkuhakemus – EU-oikeuden vastaisuus – Valtion vahingonkorvausvelvollisuus – Tehokkuusperiaate – Vastaavuusperiaate – Oikeusvarmuus – Oikeusvoima – Lainvoimaisuus

Tulli oli määrännyt A:n käytettynä 23.11.2003 Saksasta
maahantuomasta henkilöautosta kannettavaksi autoveroa ja autoverosta
suoritetta­vaa arvonlisäveroa. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään
2.12.2006 taltionumero 3419, KHO 2006:95, hylännyt muun ohella A:n
vaatimuksen autoverosta suoritettavaksi määrätyn arvonlisäveron
poistamisesta ja ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta.
Korkein hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella unionin
tuomioistuimen samanalaisesta oikeuskysymyksestä antamalla
ennakkoratkaisulla C-101/00, Siilin.

Korkein oikeus on
valtion vahingonkorvausvelvollisuutta koskevassa asiassa 5.7.2013
antamassaan ratkaisussa KKO 2013:58 todennut, että elv:n periminen on
ollut siinä määrin ilmeisellä tavalla verotuksen syrjivyyden kieltoa
rikkovaa, että valtio on velvoitettu korvaamaan toiselle käytetyn
ajoneuvon maahantuojalle unionin oikeuden rikkomisella aiheutettu
vahinko. Korkein oikeus on perustellut tuomiotaan muun ohella unionin
tuomioistuimen tuomiolla asiassa C-10/08, komissio v. Suomi.

A
vaati mainittuun unionin tuomioistuimen ratkaisuun ja korkeimman
oikeuden tuomioon KKO 2013:58 viitaten, että korkeimman
hallinto-oikeuden 12.12.2006 antama päätös taltionumero 3419, KHO
2006:95, on purettava.

Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että vero- ja maksuvelvollisen mahdollisuutta vaatia unionin oikeuden
vastaisesti peritty elv valtiolta vahingonkorvauksena on pidettävä
hallintopäätösten purkamisesta erillisenä kysymyksenä. Purkua koskeva
asia oli ratkaistava hallintolainkäyttölain purkua koskevien säännösten
perusteella. Koska jälkikäteen oli mahdollista katsoa korkeimman
hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2006:95 rikkoneen unionin oikeutta,
voitiin katsoa, että hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentissa säädetyt
purkuedellytykset lähtökohtaisesti täyttyivät. Purkuedellytyksiä
arvioitaessa tuli kuitenkin ottaa huomioon myös asiassa sovellettavaksi
tuleva hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan
päätös, jonka purkamista haettu yli viiden vuoden kuluttua siitä, kun
päätös sai lainvoiman, voidaan purkaa vain erityisen painavista syistä.

Lainvoimaisen
hallintopäätöksen purkamisen katsottiin perustuvan viime kädessä
korkeimman hallinto-oikeuden kokonaisharkintaan. Tähän nähden ja kun
otettiin huomioon, ettei unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö
(C-224/01, Köbler) edellyttänyt lainvoimaisen hallintopäätöksen
purkamista siinäkään tapauksessa, että sen on katsottava rikkoneen
unionin oikeutta, ja lisäksi se, että eduskunta on elv:n palautuslakia
(822/2009) säätäessään rajoittanut tuomion C-10/08 takautuvat
vaikutukset pääasiassa vuonna 2006 ja sen jälkeen maksuunpantuun
elv:iin, ei päätöksen KHO 2006:95 purkamiselle ollut esitetty
hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisen
painavia syitä. A:n purkuhakemus on hylättiin.