Tuomarilla oli oikeus saada valituskelpoinen päätös palkkausta koskevaan hakemukseensa. Käräjäoikeusuudistus ei johtanut yhdenvertaisuuden loukkaamiseen.

KHO:2013:193

Valtion virkamies – Tuomari – Käräjätuomari – Palkkaus – Tuomioistuin – Käräjäoikeuksien rakenneuudistus – Yhdenvertaisuusperiaate – Oikaisuvaatimus – Oikeusministeriö – Toimivalta – Päätös – Valituskelpoisuus

Oikeusministeriö oli 1.1.2010 toteutuneen käräjäoikeuksien
yhdistymisen yhteydessä siirtänyt käräjätuomari X:n suostumuksen
mukaisesti hänen T11 virkansa A:n käräjäoikeuteen.

Käräjätuomari X oli oikeusministeriölle osoittamassaan
hakemuksessa pyytänyt, että hänelle maksetaan takautuvasti palkkaa
käräjätuomarin T 11 palkkausluokan asemesta palkkausluokan T 13
mukaisesti. X katsoi, että käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen johdosta
toteutunut käräjäoikeuksien yhdistyminen oli johtanut tilanteeseen,
jossa hänet oli palkkauksen perusteella asetettu epäyhdenvertaiseen
asemaan suhteessa toiseen samassa asemassa olevaan virkamieheen Y, joka
oli siirretty A:n käräjäoikeuteen käräjätuomarin T 13 virassa. Y:llä oli
X:ää vähemmän työkokemusta lakimiestehtävissä, tuomioistuimessa ja
käräjätuomarina.

Oikeusministeriö oli päätöksellään 28.12.2010 hylännyt hakemuksen.
X valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Oikeusministeriö
totesi valituksen johdosta antamassaan lausunnossa, että ministeriön
28.12.2010 päivätty vastaus ei sisältänyt hallintolainkäyttölain 5 §:ssä
tarkoitettua valituskelpoista ratkaisua ainakaan siltä osin kuin siinä
on kysymys palkkausluokan tarkistamisesta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että X:n Suomen perustuslain,
valtion virkamieslain ja yhdenvertaisuuslain mukaiseen
yhdenvertaisuusperiaatteeseen perustunut palkkauksen oikaisemista
koskeva vaatimus koski valtion virkamieslain 52 §:n 1 momentin mukaista
taloudellista etua koskevaa asiaa, jonka ratkaiseminen ei edellyttänyt
virkaehtosopimuksen tulkintaa. Oikeusministeriön oli näin ollen tullut
tutkia X:n oikaisuvaatimus, ja siihen annettu ratkaisu oli
hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu valituskelpoinen
päätös. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi oikeusministeriön esittämän
valituskelpoisuutta koskevan väitteen ja tutki X:n valituksen.

Asiassa oli aineellisesti ratkaistavana, oliko käräjäoikeuksien
rakenneuudistuksen johdosta toteutunut käräjäoikeuksien yhdistyminen
johtanut X:n osalta oikeudenvastaisesti liian alhaiseen palkkaukseen.
X:n palkkaus oli määräytynyt virkaehtosopimuksen mukaisesti.
Käräjätuomarit oli rakennemuutoksen yhteydessä siirretty perustettuun
käräjäoikeuteen sen palkkausluokan mukaisessa virassa, jossa he olivat
olleet välittömästi ennen uudistusta. Asiassa oli siksi arvioitavana,
oliko kyseinen menettely ollut valituksessa esitetyllä tavalla
perustuslain, valtion virkamieslain ja yhdenvertaisuuslain mukaisen
yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että uudistuksen yhteydessä tai
siitä johtuen ei asiassa saadun selvityksen mukaan toteutettu
käräjätuomarien palkkausluokan tarkistuksia, eikä ketään käräjätuomaria
ollut sijoitettu yksinomaan uudistuksesta johtuen aiempaa ylempään tai
alempaan palkkausluokan mukaiseen virkaan. Se seikka, että
käräjäoikeuksissa oli ollut X:n palkkausluokan virkaa korkeammassa
palkkausluokan virassa henkilöitä, joilla oli vähemmän työkokemusta tai
muita ansioita, ei merkinnyt, että X olisi uudistuksen yhteydessä
noudatetun menettelyn johdosta asetettu palkkauksen suhteen
perusteettomasti epäyhdenvertaiseen asemaan. Käräjätuomarien työnantaja
ei ollut uudistuksen myötä muuttunut, eikä asia siten rinnastunut
liikkeenluovutukseen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei X:llä ollut esittämillään
perusteilla oikeutta vaatimaansa palkkaukseen ja hylkäsi X:n valituksen.