Syyte lapsikaappauksesta hylättiin
10.12.2013 | OikeusuutisetHelHO 2013:9: Lapsikaappaus – huostaanotto – tosiasiallinen huoltosuhde
Kysymys lapsikaappausrikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä.
Kun sosiaalilautakunta oli mainitulla
päätöksellä saanut oikeuden päättää lapsen huostaanotosta ja
sijaisasumisesta, lapsi oli edelleen ollut äitinsä A:n huostassa ja
asunut tämän kanssa Israelissa. Lapsen tosiasiallinen huoltosuhde ei
siten ollut ennen hallinto-oikeuden antamaa päätöstä muuttunut, eikä se
ollut muuttunut myöskään väitetyn rikoksen tekoaikana 14.10.2008
-18.7.2011. Se, että lapsi oli väliaikaisesti ennen 26.3.2008 ollut
sairaalahoidossa viranomaisten aloitteesta, ei anna aihetta arvioida
asiaa toisin, koska tuossa vaiheessa huostaanottoa koskevia päätöksiä ei
ollut vielä tehty ja oikeus päättää lapsen huollosta oli ollut A:lla
yksin. A:n menettely siltä osin, kun hän ei ollut 14.10.2008 jälkeen
palauttanut lasta Suomeen, ei siten täytä lapsikaappausta koskevan
rikossääntelyn tunnusmerkistöä.
Edellä
mainittua johtopäätöstä ei anna aihetta arvioida toisin se
käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä seikka, että lapsikaappausta koskevan
säännöksen esitöiden mukaan teon tunnusmerkistötekijät perustuvat lapsen
huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain pykäliin muun muassa 32
§:n 1 momenttiin, jonka esitöiden (HE 60/1993 vp) mukaan vanhempi
saattaisi syyllistyä lapsikaappaukseen myös silloin, kun tuomioistuin
välittömästi lapsen poisviemisen jälkeen siirtää lapsen huollon toiselle
vanhemmalle ja lapsen huollosta erotettu vanhempi tästä huolimatta
kieltäytyy palauttamasta lasta.
Mainituissa
lapsen huoltoa- ja tapaamisoikeutta koskevan lain esitöissä
tarkoitetaan lapsikaappausta sen siviilioikeudellisessa merkityksessä,
ja tuolloin lapsen omavaltaista huostaanottoa tai lapsikaappausta ei
ollut Suomessa säädetty rangaistavaksi. Perustelut ovat joka tapauksessa
ristiriidassa sen kanssa, mitä edellä on kerrottu lapsen omavaltaista
huostaanottoa koskevan sääntelyn esitöistä (LaVM 22/1994 vp) ilmenevän.
Mainittuja perusteluja ei siten voida rikoslain 3 luvun 1 §:n ja
perustuslain 8 §:n tarkoittaman rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen
vastaisesti ja rikosasiassa vastaajana olevan A:n vahingoksi laajentaa
koskemaan myös lapsikaappausta koskevan rikossääntelyn tunnusmerkistöä.