OM: Vainoamisesta tulee rangaistavaa ensi vuoden alusta – Sananvapausrikoksia koskevat säännökset täsmentyvät

Rikoslakiin lisätty vainoamisen kieltävä rangaistussäännös tulee voimaan vuoden 2014 alusta. Myös viestintärauhan rikkomisesta tulee rangaistava teko

Tasavallan presidentin on tarkoitus vahvistaa uudistuksen voimaantulo
huomenna perjantaina 13.12. Samassa yhteydessä sananvapausrikoksia
koskevia säännöksiä täsmennetään niin, että niiden soveltaminen jatkossa
paremmin vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä.

Vainoaminen rangaistavaksi

Uuden
säännöksen mukaan vainoamiseen syyllistyy henkilö, joka toistuvasti
uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin
rinnastettavalla tavalla vainoaa toista niin, että se on omiaan
aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Rikoksesta voidaan
tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Vainoaminen on
virallisen syytteen alainen rikos eli syyttäjä nostaa siitä syytteen,
vaikka asianomistaja ei vaatisi rangaistusta.

Vainoamisen
kriminalisointia edellyttää naisiin kohdistuvan väkivallan ja
perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston
yleissopimus. Vaikka voimassa olevat laitonta uhkaamista ja
lähestymiskiellon rikkomista koskevat rangaistussäännökset ovat jo
suurelta osin kattaneet yleissopimuksen velvoitteet, rangaistavuuden ala
ei ole ollut riittävä.

Suojaa häirintäviestinnältä

Rikoslain
uusi viestintärauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös kattaa
lähtökohtaisesti kaikki viestintävälineisiin lähetettävät
häirintäviestit. Viestintärauhan rikkomiseen syyllistyy se, joka
häirintätarkoituksessa toistuvasti lähettää toiselle viestejä tai
soittaa niin, että teko on omiaan aiheuttamaan hänelle huomattavaa
häiriötä tai haittaa. Teko on asianomistajarikos eli uhrin on vaadittava
tekijälle rangaistusta. Rangaistus viestintärauhan rikkomisesta on
sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Säännös laajentaa
häirintäviestinnän rangaistavuutta kotirauhaa häiritsevästä puhelin- ja
matkapuhelinhäirinnästä muihinkin viestintävälineisiin, eikä
rangaistavuus ole sidottu siihen, että puhelu tai viesti vastaanotetaan
kotirauhan piirissä.

Rangaistukset yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta lievenevät

Niin
sanotuissa sananvapausrikoksissa on yleensä kysymys sananvapauden ja
yksityisyyden tai kunnian suojan välisestä ristiriidasta. Vaikeita
tulkintatilanteita voi liittyä toisinaan esimerkiksi tiedotusvälineiden
julkaisemiin juttuihin.

Suomi on saanut Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimelta useita tuomioita, joissa Suomen on katsottu
sananvapautta ja yksityiselämän tai kunnian suojaa koskeneissa
oikeusjutuissa loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua
sanan- ja ilmaisunvapautta. Ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt
vankeusrangaistuksen uhkaa ilmaisunvapausrikoksissa sananvapauden kanssa
yhteensopivana vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Vuoden
2014 alusta voimaan tulevien säännösten mukaan yksityiselämää
loukkaavasta tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta voidaan
jatkossa tuomita vain sakkoa. Rangaistus törkeästä yksityiselämää
loukkaavasta tiedon levittämisestä ja törkeästä kunnianloukkauksesta on
kuitenkin sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Kunnianloukkausta
ei enää pidetä törkeänä sillä perusteella, että teko on tehty
joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai
vihjaus lukuisten ihmisten saataville.

Ihmisoikeustuomioistuimen
oikeuskäytännön huomioon ottamiseksi yksityiselämää loukkaavaa tiedon
levittämistä ja kunnianloukkausta koskevaan säännökseen lisätään
rangaistavuutta rajoittava uusi lauseke. Rikoksena ei pidetä yleiseltä
kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen
esittäminen ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Asian arvioinnissa tulee ottaa huomioon muun muassa ilmaisun sisältö ja
toisten oikeudet. Punninta voi koskea muun muassa rikoksentekijän
henkilöllisyyttä koskevien tietojen esittämistä uutisoinnissa.

Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin on korostanut, että yleistä kiinnostusta
herättävään keskusteluun puuttumiselle tulee olla painavat perusteet.
Nyt hyväksytyn lakiesityksen perusteluissa korostetaan
ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön seuraamisen tärkeyttä
tuomioistuimissa.

Kunnianloukkausrikokset ja yksityiselämää
loukkaavaa tiedon levittämistä koskevat rikokset ovat jatkossakin
asianomistajarikoksia. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin nykyiseen
tapaan antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut
joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii
syytteen nostamista.