KHO:n vuosikirjaratkaisu tilaajavastuulain mukaisesta selvitysvelvollisuudesta

KHO:2013:191
Työsuojelu – Tilaajavastuulaki – Tilaajan selvitysvelvollisuus – Ulkomainen yritys – Laiminlyöntimaksu – E 101/A1 -todistus – Ennakkoperintärekisterimerkintä – Todistus verojen maksamisesta – Työvoiman vaihtuvuus – Tilaajavastuulain tarkoitus

Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko tilaajalle määrätä tilaajan
selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa
käytettäessä annetun lain (tilaajavastuulaki) mukainen laiminlyöntimaksu
tilanteessa, jossa tilaaja oli täyttänyt tilaajavastuulain mukaisen
selvitysvelvollisuutensa hankkimalla E 101/A1 -todistukset virolaiselta
alihankkijaltaan tämän joidenkin työntekijöiden osalta ennen sopimuksen
tekemistä tai töiden aloittamista, mutta tilaajan työkohteissa oli
työskennellyt myös sellaisia alihankkijan työntekijöitä, joilla ei ollut
mainittuja todistuksia. Alihankintasopimuksen kohteena ollut työ oli
työvoimavaltaista käsityötä, joissa tehtävissä työvoima saattoi vaihtua
sopimuksen tekemisen jälkeen ennen töiden aloittamista ja myös
urakoinnin aikana.

Asiaa arvioitaessa otettiin huomioon, että tilaajavastuulain
mukainen laiminlyöntimaksu on sellainen rangaistusluonteinen
taloudellinen seuraamus, jonka perustuslakivaliokunta on
valtiosääntöoikeudellisesti rinnastanut rikosoikeudelliseen
seuraamukseen.

Tilaajan ei katsottu täyttäneen tilaajavastuulain mukaista
etukäteistä selvitysvelvollisuuttaan, kun se työvoimavaltaisella alalla
tietoisena alihankkijansa työntekijöiden vaihtumisen mahdollisuudesta ei
ollut tilaajan ja alihankkijan välisessä sopimuksessa ottanut huomioon
työntekijöiden vaihtuvuudesta alihankkijalleen johtuvaa tarvetta hankkia
E 101/A1 -todistuksia myös uusien työntekijöiden osalta. Sopimuksiin ei
ollut sisältynyt myöskään purkavaa ehtoa sen varalta, että alihankkija
laiminlöisi velvollisuutensa hankkia sopimuskauden kuluessa aloittavia
työntekijöitä koskevat E 101/A1 -todistukset.

Tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuuden tulkitseminen
siten rajoittavasti, että alihankkija voisi tällaisissa oloissa esittää
sopimuksen tekemisvaiheessa tai ennen työsuorituksen alkamista vain
työhön tuolloin ryhtyvien työntekijöiden osalta mainitut todistukset,
johtaisi mahdollisuuteen kiertää olennaisia tilaajavastuulain mukaisia
velvoitteita työntekijöiden vaihdostilanteissa.

Lisäksi asiassa oli ratkaistavana, oliko tilaaja laiminlyönyt
tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuuden, kun tilaaja ei ollut
hankkinut virolaisen alihankkijansa osalta todistusta verojen
maksamisesta, kun alihankkija oli noin kuukausi ennen
alihankintasopimuksen tekemistä merkitty Suomen
ennakkoperintärekisteriin ja kun alihankkija oli esittänyt ennen
sopimuksen tekemisestä kotimaansa veroviranomaiselta todistuksen verojen
maksamisesta.

Vaikka alihankkija oli vasta hyvin vähän aikaa ennen
alihankintasopimuksen tekemistä merkitty Suomen
ennakkoperintärekisteriin, tilaajan olisi tullut ennen alihankkijansa
kanssa tekemää alihankintasopimusta hankkia tilaajavastuulain 5 §:n 1
momentin 3 kohdassa tarkoitettu todistus verojen maksamisesta.
Tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu selvittämisvelvollisuus
koskee kaikkia kysymyksessä olevan lainkohdan 1–5 kohdassa
tarkoitettuja selvityksiä ja todistuksia. Tilaaja ei voinut yksittäisen
todistuksen tai selvityksen osalta menestyksellisesti vedota siihen,
että asiassa oli perusteltu syy poiketa selvittämisvelvollisuudesta 5
§:n 4 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla luottamusperusteella.

KHO:2013:191