OPTL: Laajapohjainen lainvalmistelu vähentynyt, yksilöihin kohdistuvien vaikutusten arviointi yhä vähäistä

Laajapohjainen lainvalmistelu on vähentynyt siitä huolimatta, että sääntelyn kehittämishankkeiden yhteydessä annettujen suositusten mukaan sitä tulisi lisätä

Hallituksen esitysten ja niihin sisältyvien pykälien määrä
vuositasolla on vähentynyt, joskin sivumäärä jatkaa kasvuaan. Säästöjen
ja kansainvälisten velvoitteiden osuus sääntelyn tavoitteena on
lisääntynyt.

Lainsäädäntöhankkeiden vaikutusten
arvioinnin kehittäminen on ollut yksi keskeinen säädöspoliittinen
tavoite monena hallituskautena. Vaikutusten arvioinnin tilaa on Suomessa
kuvattu ajoin synkäksikin, mutta kehitystä arvioinnin määrässä on
tapahtunut pitkällä aikavälillä. Viime aikojen muutokset eivät
kuitenkaan ole merkittäviä. Yksilöihin kohdistuvien vaikutusten
arviointi on edelleen vähäistä.

Oikeuspoliittisessa
tutkimuslaitoksessa on analysoitu vuoden 2012 hallituksen esitysten
taustoja, tavoitteita, vaikutusten arviointia ja valmistelun
organisointimuotoa sen perusteella, mitä esityksiin on kirjattu.
Vertailuaineistoina käytetään vastaavia tietoja vuosilta 1994, 2005 ja
2009.

Hallituksen esitysten ja pykälien määrä vähentynyt, sivumäärä jatkaa kasvuaan
Istuvalle
eduskunnalle annettiin sen alkuvuosina (2011–2012) poikkeuksellisen
vähän hallituksen esityksiä aiempiin vuosiin verrattuna. Lisäksi
lakiehdotusten ja pykälien määrä esitystä kohti on laskenut vuoden 2009
tasosta, johon saakka niiden määrä lisääntyi. On vaikea arvioida, onko
kyse satunnaisista tekijöistä vai yleisemmästä muutoksesta
toimintalinjassa. Näistä seikoista huolimatta esitysten sivumäärä on
kasvanut tasaisesti. EU-taustaiset esitykset olivat vuonna 2012 hieman
muita laajempia. Vajaalla puolella esityksiä oli jonkinlainen liittymä
EU:iin, mikä on hiukan enemmän kuin vuonna 2009.

Säästöjen ja kansainvälisten velvoitteiden osuus sääntelyn tavoitteena on lisääntynyt

Vuonna 2012 hallituksen esitysten keskeisimmät tavoitteet liittyivät
kansallisiin, sisällöllisiin kysymyksiin ja sen jälkeen hallinnon
rationalisointiin, kansainvälisiin sopimuksiin, EU:n integraatioon ja
säästöihin. Säästötavoitteiden ja kansainvälisten sopimusten osuudet
lisääntyivät suhteessa eniten. Säästötavoitteet lisääntyivät vuoden 1994
lama-aikojen tasolle. Myös EU:n integraation edistäminen on lisääntynyt
tavoitteena tasaisesti vuodesta 2005, mutta ei kuitenkaan vuoden 1994
tasolle, jolloin Suomi oli liittymässä Euroopan unioniin.

Laajapohjainen valmistelu on vähentynyt
Vuonna
2012 hallituksen esitysten perusvalmistelu tehtiin pelkkänä virkatyönä
lähes kahdessa kolmanneksessa esityksistä. Virkatyön osuus on
lisääntynyt vuoteen 2009 verrattuna. Työryhmien osuus sekä virkatyön
ohessa yhteistyössä hallinnonalan ulkopuolisten tahojen kanssa (ilman
asetettua valmisteluelintä) valmistellut esitykset ovat vastaavasti
vähentyneet. Ne muodostavat yhdessä vajaan kolmanneksen vuoden 2012
hallituksen esityksistä. Esitysten taustalla oli myös jonkin verran
laajapohjaista esivalmistelua, jonka osuus on lisääntynyt hieman
pitkällä aikavälillä.

Havaintojen perusteella voidaan sanoa, että
laajapohjainen lainvalmistelu on kokonaisuudessaan vähentynyt. Suuntaus
ei toteuta sääntelyn kehittämisen hankkeiden yhteydessä annettuja
suosituksia, joiden mukaan laajapohjaista valmistelua tulisi lisätä.

Yksilöihin kohdistuvien vaikutusten arviointi on edelleen vähäistä

Hallituksen
esitysten vaikutusjaksot ovat pidentyneet vuodesta 2005 vuoteen 2012.
Vaikutusten arviointi on kokonaisuudessaan pysynyt lähestulkoon samalla
tasolla vuoteen 2009 nähden, joskin eri vaikutuslajeja tunnistettiin
vuonna 2012 hieman vähemmän kuin vuonna 2009.

Vuoden 2012
hallituksen esityksissä vaikutuksia tunnistettiin eniten julkiseen
talouteen, viranomaisiin ja yrityksiin (mainitussa järjestyksessä),
joskin yritysvaikutusten arviointi on vähentynyt selvästi vuodesta 2009.
Muita vaikutuksia arvioidaan edelleen kohtalaisen vähän. Niiden osalta
eniten arvioitiin vaikutuksia kansalaisten asemaan, kotitalouksiin,
työllisyyteen ja työelämään, rikoksentorjuntaan ja turvallisuuteen,
kansantalouteen, ympäristöön ja yhdenvertaisuuteen (mainitussa
järjestyksessä). Osa vaikutuslajeista realisoituu ylipäänsä suhteellisen
harvoin lakiesityksen sisällön vuoksi, kuten kielelliset vaikutukset,
aluekehitysvaikutukset tai vaikutukset lapsiin ja nuoriin.

Arvioinneissa
vaikuttaisi painottuvan ensisijaiset vaikutukset ja valtionhallinnon
näkökulma. Samalla esitysten välilliset vaikutukset näyttäisivät jäävän
pitkälti arvioimatta. Tähän suuntaan viittaa myös se, että yksilöihin
kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan edelleen suhteellisen vähän, kuten
aiempinakin vuosina. Yksilöihin kohdistuvien vaikutusten arviointi on
lisääntynyt vain hieman vuodesta 2005.

Vaikutusten arvioinnin
ohjeistuksessa korostetaan määrällisten vaikutusarviointien merkitystä.
Erityisesti julkistaloudellisten vaikutusten määrälliset arviot ovat
lisääntyneet pitkällä aikavälillä. Muiden vaikutuslajien määrällisten
arvioiden osalta selkeitä muutoksia on vaikea havaita. Kielteisten
vaikutusten arviointi lisää puolestaan esitysten vakuuttavuutta. Vuoden
2012 hallituksen esityksissä kielteisiä arvioita tehtiin useimmin
julkistaloudellisista vaikutuksista, yritysvaikutuksista ja
vaikutuksista viranomaisiin. Selkein muutos koskee kielteisten
julkistaloudellisten vaikutusten vähentymistä vuodesta 2009, mikä
liittynee aiemmin mainittuun säästötavoitteiden lisääntymiseen.

Lisätietoa