Oikeudenkäynnin viivästymishyvityksestä valittava ei tarvitse jatkokäsittelylupaa

HelHO:2013:7 Kysymys jatkokäsittelyluvan soveltamisalasta ja viivästyshyvityksen tuomitsemisen perusteista.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 7 – 11 §:ssä on määräykset viivästymisvaatimuksen käsittelystä. Niiden perusteella ei voida päätellä, onko asian käsittelyssä noudatettava lisäksi pääasian tai riita- tai hakemusasian käsittelyä koskevia oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä. Laissa ei ole myöskään viittaussäännöstä oikeudenkäymiskaaren säännösten soveltamisesta.

Edellä mainitun lain esitöiden (HE 233/2008 vp s. 17 – 18) mukaan hyvitys on luonteeltaan vahingonkorvausta. Sen käsittelytapa on tarkoitettu yksinkertaiseksi, nopeaksi ja keveäksi.

Hovioikeus toteaa, että hyvitysvaatimus on luonteeltaan riita-asiana käsiteltävä vahingonkorvausvaatimus. Se kohdistetaan valtioon riippumatta siitä, onko valtio jutun asianosainen vai ei. Asia voidaan saattaa vireille oikeudenkäynnin yhteydessä myös suullisella hakemuksella joko käräjä- tai hovioikeudessa sekä eräin rajoituksin korkeimmassa oikeudessa. Asiassa ei anneta haastetta valtiolle eikä valtiota ole välttämätöntä kuulla vaatimuksen johdosta. Vaikka kysymys on lähtökohtaisesti riita-asianluonteisesta asiasta, eivät riita-asian käsittelyä koskevat oikeudenkäymiskaaren säännökset tule sovellettaviksi hyvitysvaatimusta käsiteltäessä. Sen vuoksi jatkokäsittelylupaa riita-asioissa koskevat säännökset eivät sovellu hyvitysvaatimuksen käsittelyyn.

Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 10 §:n mukainen valtion varoista maksettavia kuluja koskeva säännös on lain esitöiden (HE 105/2009 vp s. 59) mukaan tarkoitettu sovellettavaksi ns. oikeudenkäynnin sivuvaatimuksiin kuten valtion varoista maksettaviin oikeudenkäyntikuluihin ja todistajanpalkkioihin. Oikeudenkäynnin viivästymishyvitys ei ole tällainen vaatimus.

Hovioikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, etteivät B ja C tarvitse jatkokäsittelylupaa.

* * *

Vahingonkorvausvaatimuksen käsittelyn keskeyttäminen hallintoasian ratkaisun odottamiseksi on ollut perusteltua eivätkä valittajat ole sitä vastustaneet. Valittajilla ei siten ole ollut aihetta tuntea vahingonkorvausasian keskeneräisyyden aiheuttavan heille samanlaista haittaa kuin virkasyyteasian vireilläolo on ollut omiaan aiheuttamaan. Valittajat, jotka ovat olleet tietoisia asian käsittelyn keskeyttämisestä hallintoasiassa tehtävän ratkaisun odottamiseksi, eivät ole heidän vastuuseensa vaikuttavan rikosasian ratkaisun ja vastapuolen luopumisilmoituksen jälkeen vedonneet näiden vaikutukseen asian käsittelyyn.

Hovioikeus päätyy asiaa kokonaisuudessaan harkittuaan siihen, ettei vahingonkorvausasian käsittelyn viivästyminen ole asian tosiasiallinen merkitys huomioon ottaen viivästynyt kohtuuttomalla tavalla.

HelHO:2013:7