Komission takaisinperintäpäätöstä sovellettiin ensisijaisena, yhtiön saneerausmenettely ei vähentänyt tuen palauttamisvelvollisuutta
21.10.2013 | OikeusuutisetKuopion HAO: Valtiontuki
Takaisinperintä
Välitön ja tehokas täytäntöönpano
Unionin oikeuden etusija
Saneerausmenettely
Tuen määrä
Euroopan unionin komissio oli 12.6.2012 tekemällään päätöksellä
todennut kaupungin yritykselle myöntämän tuen yhteismarkkinoille
soveltumattomaksi ja määrännyt tuen takaisinperittäväksi.
Kaupunginhallitus oli vuonna 2013 tehnyt päätökset tuen
takaisinperinnästä. Tuen saanut yritys valitti päätöksistä
hallinto-oikeuteen. Valittaja riitautti päätökset osin myös tuen määrän
osalta. Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset.
Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että valittajalla
oli ollut mahdollisuus viedä komission päätöksen pätevyys unionin
yleisen tuomioistuimen arvioitavaksi. Kanneoikeutta unionin
tuomioistuimiin on hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan pidettävä
ensisijaisena muutoksenhakukeinona kansallisiin oikeusturvakeinoihin
nähden. Koska valittaja ei ollut nostanut kannetta unionin yleisessä
tuomioistuimessa, hänen oli katsottava luopuneen oikeudestaan vedota
komission päätöksen pätemättömyyteen. Hallinto-oikeuden oli tämän vuoksi
mahdollista arvioida ainoastaan komission päätöksen täytäntöönpanoa
koskevien kaupunginhallituksen takaisinperintäpäätösten laillisuutta.
Asiassa oli arvioitava, olivatko takaisinperintäpäätökset ristiriidassa
komission päätöksen kanssa.
Euroopan neuvoston Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan
soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä antaman
asetuksen EY 659/1999 14 artiklan 3 kohta edellyttää, että tuen
kansallinen takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja tehokkaasti.
Yhteisöjen tuomioistuin on korostanut, että sellaisia kansallisia
menettelyjä ei pidä soveltaa, jotka eivät täytä menettelyasetuksen
14 artiklan 3 kohdan mukaisia edellytyksiä. Kansallisilla viranomaisilla
on myös velvollisuus olla noudattamatta sellaisia kansallisen
lainsäädännön säännöksiä, jotka voisivat estää komission päätöksen
välittömän täytäntöönpanon (ks. komission tiedonanto, kohdat 23 ja 53
sekä C-415/03, komissio v. Kreikka, Kok. 2005, s. I-3875 ja C-232/05,
komissio v. Ranska, Kok. 2006, s. I-10071).
Valittaja oli valituksessaan vedonnut siihen, että
takaisinperintäpäätösten kohteena olevat saatavat ovat lakanneet
käräjäoikeuden vahvistettua valittajalle yrityksen saneerauksesta
annetun lain (jäljempänä yrityssaneerauslaki) mukaisen saneerausohjelman
vuonna 2006.
Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että
yrityssaneerauslain soveltaminen johtaisi siihen, että tukea ei voitaisi
periä takaisin valittajalta. Lain soveltaminen estäisi siis komission
päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon ja johtaisi Suomea
velvoittavan unionin oikeuden rikkomiseen. Tämän johdosta
hallinto-oikeus ei soveltanut asiassa yrityssaneerauslain säännöksiä
eikä valittajalle vahvistetun saneerausohjelman määräyksiä.
Hallinto-oikeus arvioi, että kaupunginhallituksen
takaisinperintäpäätökset eivät olleet ristiriidassa komission päätöksen
kanssa, minkä johdosta valitukset oli hylättävä.