RHO: Raiskaus vai pakottaminen sukupuoliyhteyteen?

RHO:2013:4
Seksuaalirikos – Raiskaus – Pakottaminen sukupuoliyhteyteen
Rangaistuksen määrääminen

Hovioikeudessa oli kysymys muun muassa raiskauksen ja
sukupuoliyhteyteen pakottamisen tunnusmerkistön täyttymisestä sekä
rangaistusseuraamuksesta. Hovioikeudessa otettiin vastaan sama näyttö
kuin käräjäoikeudessa. Hovioikeus katsoi asiassa tulleen näytetyksi,
että asianomistaja oli sukupuoliyhteyden alkaessa nukkunut ja ollut
siten tiedottomassa ja puolustuskyvyttömässä tilassa.

Hovioikeus totesi, että rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan
raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että
toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun
avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai
muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen
kanssaan. Tällä 1.6.2011 voimaan tulleella rikoslain 20 luvun
1 §:n 2
momentin raiskauksen tunnusmerkistön uudistamisella on haluttu
laajentaa raiskaus koskemaan myös niitä tekoja, joissa tekijä ei ole
aiheuttanut uhrin puolustuskyvytöntä tilaa. Ennen kyseistä lainmuutosta
uhrin puolustuskyvyttömän tilan hyödyntäminen on voinut tulla
rangaistavaksi vain seksuaalisena hyväksikäyttönä. Lainmuutokseen
johtaneen hallituksen esityksen 283/2010 mukaan lainmuutoksen
tavoitteena on nimenomaan ollut vahvistaa seksuaalisen
itsemääräämisoikeuden rikosoikeudellista suojaa saattamalla myös
sukupuoliyhteyden harjoittaminen puolustuskyvyttömän henkilön kanssa
arvosteltavaksi raiskausrikoksena. Hallituksen esityksen mukaan nukkuva
henkilö on ylipäänsä puolustuskyvytön, vaikka hän ei ole alkoholin tai
muiden huumaavien aineiden vaikutuksen alainen.

A ei ollut ennen sukupuoliyhteyteen ryhtymistä varmistunut B:n
hereillä olosta, vaikka A:n oli tullut mieltää B:n mahdollisesta
liikehdinnästä huolimatta edelleen nukkuvan. Se, että B oli kutsunut A:n
luokseen illanviettoon ja se, että A ei ollut saattanut B:tä
puolustuskyvyttömään tilaan sekä se, että A oli lopettanut menettelynsä
B:n herättyä ja reagoitua tapahtuneeseen kielteisesti, eivät olleet
sellaisia seikkoja, joiden nojalla teko voitaisiin katsoa kokonaisuutena
arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdyksi. A oli
tulkinnut B:n heränneen pelkästään tämän liikehdinnän perusteella eikä
ollut pyrkinyt varmistumaan tämän hereillä olosta. Asiassa ei ollut
ollut B:n hereillä olon suhteen sellaista erehdystä, joka poistaisi A:n
teon tahallisuuden.

Näin ollen hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen käräjäoikeuden hänen
syykseen lukeman sukupuoliyhteyteen pakottamisen sijasta raiskaukseen.
A:n menettelyn suunnitelmallisuuden puuttuminen ja se, että hän ei ollut
jatkanut menettelyään B:n sen kiellettyä, olivat rangaistuksen
mittaamiseen liittyviä seikkoja.

RHO:2013:4