Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus: Pakolaisen sukupuolinen suuntautuminen

Direktiivi 2004/83/EY – Edellytykset, jotka pakolaisasemaa hakevien kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden on täytettävä – Vainon käsite – Sukupuolinen suuntautuminen

Nyt käsiteltävinä olevat  -yhdistetyt asiat C‑199/12, C‑200/12 ja C‑201/12– Raad van Staten
(Alankomaat) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt koskevat kolmea
pakolaisaseman hakijaa, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia.
Kullakin heistä on mielestään perusteltua aihetta pelätä joutuvansa
vainotuksi sukupuolisen suuntautumisensa perusteella.

Ratkaisuehdotus

Mielestäni unionin tuomioistuimen olisi siis vastattava Raad van Staten esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

(1)      Homoseksuaalisesti
suuntautuneita pakolaisaseman hakijoita voidaan heidän alkuperämaassaan
vallitsevien olosuhteiden mukaan pitää kolmansien maiden kansalaisten
ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta
kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista
vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004
annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY 10 artiklan 1 kohdan d
alakohdassa tarkoitettuna erityisenä yhteiskunnallisena ryhmänä.
Kansallisen tuomioistuimen asiana on arvioida, onko tällaisella ryhmällä
”selvästi erottuva identiteetti” kunkin hakijan alkuperämaassa, ”koska
ympäröivä yhteiskunta mieltää sen erilaiseksi”, sovellettaessa mainitun
säännöksen toista luetelmakohtaa.

(2)      Homoseksuaalisten
tekojen säätäminen rangaistavaksi ei sinänsä merkitse vainoksi
katsottavaa tekoa direktiivin 9 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa.
Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten asiana on arvioida hakijan
alkuperämaassa vallitsevien sellaisten olosuhteiden valossa, jotka
koskevat erityisesti

–        syytteeseenpanon riskiä ja yleisyyttä,

–        tavallisesti määrättävän seuraamuksen ankaruutta, mikäli syytteen ajaminen menestyy, sekä

–        mahdollisia
muita toimenpiteitä ja yhteiskunnallisia käytäntöjä, joiden kohteeksi
hakija voi perustellusti pelätä joutuvansa,

kohdistuuko
tiettyyn hakijaan todennäköisesti joko tekoja, jotka ovat laatunsa tai
toistuvuutensa vuoksi niin vakavia, että ne merkitsevät vakavaa
ihmisoikeusloukkausta, tai sellainen eri toimenpiteiden, joihin kuuluu
ihmisoikeusloukkauksia, kertymä, joka on riittävän vakava vaikuttaakseen
hakijaan vastaavalla tavalla.

(3)      Arvioidessaan,
onko se, että homoseksuaalisuuden ilmaiseminen sukupuolisen
suuntautumisen ilmaisuna on säädetty rangaistavaksi, direktiivin 9
artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vainoksi katsottava teko, jäsenvaltion
toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava sitä, kohdistuuko
hakijaan todennäköisesti sellaisia tekoja tai kertymä sellaisia eri
toimenpiteitä, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi niin
vakavia, että ne merkitsevät vakavaa perustavanlaatuisten
ihmisoikeuksien loukkausta.

Lisätietoa