Ympäristöministeriö: Muutoksenhaku maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa asioissa

Tarkastelussa kaavat, suunnittelutarveratkaisut ja poikkeamispäätökset sekä valituslupa-asiat

Selvityksen kohteena ovat hallintotuomioistuinten ratkaisut yleis- ja
asemakaava-asioissa, suunnittelutarveratkaisuissa ja
poikkeamispäätöksissä sekä maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalaan
kuuluvat valituslupa-asioissa. Selvitys liittyy ympäristöministeriön
maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden arviointityöhön ja on osa
maankäyttö- ja rakennuslain soveltamista koskevaa seurantaa.

Selvitysaineisto on käsittänyt hallintotuomioistuinten päätökset 1033
kuntakaavasta , 1121 poikkeamispäätöksestä ja 560
suunnittelutarveratkaisusta. Päätöksiä on tarkasteltu päätöslajeittain
mm. valitusten määrä valittajaryhmittäin, valitusperusteita, valitusten
menestymistä ja päätösten kumoutumisperusteita. Tässä yhteydessä on
ensimmäistä kertaa selvitetty myös vuonna 2007 voimaan tulleen ja vuonna
2009 poikkeamispäätöksiä koskemaan laajennetun valituslupajärjestelmän
käyttöön liittyvää tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä.
Valituslupa-asioita koskevia päätöksiä on ollut selvityksessä mukana
210. Valitusluvissa käsiteltiin asemakaavoja, poikkeamisia,
rakennuslupia, suunnittelutarveratkaisuja, toimenpidelupia sekä katuja
ja yleisiä alueita. Hallintotuomioistuinten ratkaisuvat ajoittuvat
vuosiin 2007–2011.

Selvitys osoitti, että muutoksenhakijoina yksityishenkilöt ovat
ylivoimaisesti suurin valittajaryhmä kaavoissa sekä
poikkeamispäätöksissä ja suunnittelutarveratkaisuissa. Elinkeino-,
liikenne ja ympäristökeskusten tekemien valitusten osuus on pysynyt
maltillisena (4 % valituksista) koko lain voimassaoloajan ja
ELY-keskusten valitukset menestyvät tuomioistuimissa erittäin hyvin.
Yksityishenkilöiden valituksista päätöslajista riippuen vain 15–18 %
tulee hyväksytyksi hallinto-oikeudessa.

Kaavoihin kohdistuvista valituksista hyväksytään joka viides. Aiempiin
selvityksiin verrattuna eri kaavalajeja koskevien valitusten
menestymisessä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Selvitystulosten
mukaan asema- ja yleiskaavapäätöksiin kohdistuvissa valituksissa
maankäytttö- ja rakennuslain 9 §:n selvitysten riittävyys -vaatimusta
käytetään usein valitusperusteena. Riittämättömät selvitykset on
selvästi eniten käytetty argumentti myös kaavan menettelyllisistä
kumoamisperusteista. Luontoselvitysten riittämättömyys oli ongelmana
noin neljäsosassa niistä tapauksista, joissa valitus hyväksyttiin
selvitysten riittämättömyyden perusteella hallinto-oikeudessa.

Muutoksenhaunkohteeksi joutuneista asemakaava-valituksista noin joka
kolmas päätyy jatkovalitusten johdosta korkeimman hallinto-oikeuden
käsiteltäväksi. Jatkovalitus johtaa kuitenkin melko harvoin päätöksen
kumoamiseen kaava-asioissa, sillä selvityksen mukaan korkein
hallinto-oikeudessa hylkäsi 84 % tehdyistä valituksista.

Selvitystulosten mukaan muutoksenhaunkohteeksi joutuvat kuntien tekemät
myönteiset poikkeamispäätökset ja suunnittelutarveratkaisut kestävät
muutoksenhakua heikosti. Myönteisistä muutoksenhaunkohteeksi joutuneista
kuntien poikkeamispäätöksistä 65 % kumottiin hallinto-oikeudessa,
suunnittelutarveratkaisujen osalta vastaava osuus oli 72 %.

Asemakaava-asioissa valitusluparatkaisukäytäntöä on ehtinyt kertyä
vasta vähän. Kuitenkin on nähtävissä, että valitusluparatkaisujen
keskimääräiset käsittelyajat korkeimmassa hallinto-oikeudessa ovat
muodostuneet ajallisesti tarkasteltuna varsin pitkiksi, etenkin
tapauksissa, joille ei ole myönnetty valituslupaa.

Lisätietoa