Tasa-arvovaltuutettu: Raskaussyrjintäepäily irtisanomisessa

Tilausvälittäjänä taksiyrityksessä työskennellyt nainen pyysi tasa-arvovaltuutettua selvittämään, onko raskaaksi tuleminen vaikuttanut hänen irtisanomiseensa tasa-arvolaissa kielletyllä tavalla

Taksiyritys kertoi selvityksessään, että irtisanominen aiheutui
vain ja ainoastaan naisen sopimattomuudesta työyhteisöön. Yrityksen
mukaan naisvaltaisessa työyhteisössä raskauksia on ollut ja tulee
olemaan, eikä ketään ole irtisanottu raskauden takia.

Sekä tasa-arvolaki että työsopimuslaki kieltävät irtisanomisen
raskauden tai perhevapaan vuoksi. Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 5
kohdan mukaan palvelussuhteen irtisanominen sukupuolen perusteella
on kiellettyä syrjintää. Syrjintänä sukupuolen perusteella pidetään
myös sitä, jos menettelyn syynä on raskaus tai perhevapaalla olo.

Työsopimuslain 7 luvun 9 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa
työsopimusta työntekijän raskauden johdosta eikä sillä perusteella,
että työntekijä käyttää oikeuttaan perhevapaaseen. Jos työnantaja
irtisanoo raskaana olevan tai perhevapaata käyttävän työntekijän
työsopimuksen, katsotaan irtisanomisen johtuneen työntekijän
raskaudesta tai perhevapaan käyttämisestä, ellei työnantaja voi
osoittaa sen johtuneen muusta seikasta.

Lausuntoa pyytänyt nainen oli tehnyt valvontapyynnön myös
työsuojeluviranomaisille, joiden tehtäviin kuuluu työsopimuslain
valvonta.

Työsopimuslain säännös ei estä irtisanomasta raskaana olevan tai
perhevapaata käyttävän työntekijän työsopimusta silloin, kun
irtisanomiseen on asiallinen ja painava syy, joka ei lainkaan liity
raskaudentilaan tai perhevapaan käyttämiseen. Esimerkiksi
työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet, kuten
työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti
vaikuttavien velvoitteiden vakava rikkominen tai laiminlyönti,
voivat olla tällainen peruste. Työnantajan on osoitettava, että
henkilöstä johtuva syy ei mitenkään liity työntekijän
raskaudentilaan tai perhevapaan käyttöön.

Jos työnantaja päättää palvelussuhteen työntekijän raskauden
perusteella, menettely on yleensä myös tasa-arvolain 8 §:n 1
momentin 5 kohdan vastainen. Kun raskaana olevan työntekijän
palvelussuhde päätetään työsopimuslain vastaisesti, työnantaja
rikkoo yleensä samalla tasa-arvolain kieltoa kohdella työntekijää
epäedullisesti raskauden perusteella. Näin työoikeudellinen
tulkintakäytäntö ohjaa tietyiltä osin myös tasa-arvolain tulkintaa.

Työsuojelutarkastuksen mukaan työnantajan irtisanomisen perusteluja
ei voida pitää työsopimuslain mukaisina työsuhteen velvoitteiden
vakavina rikkomuksina. Sen vuoksi työsuojelutarkastuksessa
todettiin, että työnantaja ei ole tuonut esiin selvityksessään
seikkoja, joiden perusteella se voisi osoittaa, että työntekijän
irtisanominen olisi johtunut muusta syystä kuin raskaudesta. Koska
työsopimuslain tulkinta ohjaa edellä sanotulla tavalla
tasa-arvolain tulkintaa, tasa-arvovaltuutettu katsoi, että asiassa
syntyi syrjintäolettama myös tasa-arvolain nojalla. Jos menettely
rikkoo sekä työsopimuslain että tasa-arvolain säännöksiä, sen
perusteella voidaan määrätä seuraamuksia molempien lakien nojalla.

Viime kädessä irtisanomisen lainvastaisuus ratkaistaan
käräjäoikeudessa, jossa asia voidaan selvittää sekä työsopimuslain
että tasa-arvolain kannalta ja päättää myös mahdollisesta
oikeudesta näiden lakien mukaisiin korvauksiin. Sukupuolisyrjintä
voi tietyin edellytyksin täyttää myös RL 47 luvun 3 §:n mukaisen
työsyrjintärikoksen tunnusmerkit.