Kuinka uskottavana tekijän on pidettävä rattijuopumuksen tunnusmerkistön täyttymistä.

KouHO 2013:3 Ajoneuvon kuljettaminen huumausaineiden vaikutuksen alaisena ja ns. nollatoleranssi.

Lakia koskevan lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 21/2002) mukaan
kuljettajan suorituskyvyn arviointi on käytännössä osoittautunut
hankalaksi. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi ehdotetaan otettavaksi
liikenteessä käyttöön ns. huumausaineiden nollatoleranssi, jolloin ei
enää tarvitse selvittää, onko huumausaine vaikuttanut ajokykyyn tai
kykyyn suoriutua muista liikenteeseen liittyvistä tehtävistä.

Lakivaliokunnan mietinnössä todetaan myös, että valiokunta pitää
perusteltuna sitä, että rangaistavuuden edellytykseksi asetetaan
huumausaineen toteaminen verestä. Huumausaineet ovat käytön jälkeen
yleensä todettavissa verestä, toisin kuin virtsasta, suhteellisen lyhyen
ajan. Esimerkiksi kannabis on todettavissa viimeisen käytön jälkeen
verinäytteestä alle vuorokauden mutta virtsanäytteestä jopa usean viikon
ajan. Nollarajan asettaminen verikokeeseen, eikä virtsakokeeseen
perustuvaksi, rajaa liikennejuopumussäännösten ulkopuolelle sellaisen
huumausaineen käytön, jolla ei ole vaikutusta liikenneturvallisuuteen.

—

Asiassa on riidatonta, että H:n veressä on ollut syytteessä kerrotut
huumausaineiden vaikuttavat aineet ja aineenvaihduntatuotteet. H on
tunnustanut käyttäneensä huumausaineita tahallaan.

Vaikka huumausaineiden toteamisessa käytettävät menetelmät ovat lain
säätämisen aikaisista menetelmistä kehittyneet, ei edellä kerrottu
hallituksen esitys ja lakivaliokunnan mietintö huomioonkaan ottaen voida
katsoa lainsäätäjän tarkoittaneen, ettei huumausaineiden osalta
edelleen sovellettaisi nollarajaa. Myös korkeimman oikeuden
ratkaisukäytäntö on selkeä huumausaineiden käyttämiseen liittyvien
rattijuopumusrikosten osalta.

H on menettelyllään syyllistynyt käräjäoikeudessa esitetyn syytteen teonkuvauksen mukaiseen rattijuopumukseen.

KouHO:2013:2