Eu:n tuomioistuimen tuomio: Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Direktiivi 2004/38/EY

Ennakkoratkaisua oli pyydetty sen tähden, että Euroopan unionin kansalaiselta oli kielletty maahantulo jäsenvaltioon yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä – Direktiivin 30 artiklan 2 kohta – Velvollisuus ilmoittaa kyseiselle kansalaiselle päätöksen perusteet – Valtion turvallisuusetujen vastainen ilmoittaminen – Tehokasta oikeussuojaa koskeva perusoikeus

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Asiassa annettiin seuraava tuomio:

Euroopan unionin kansalaisten ja heidän
perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti
jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja
direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY,
75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 30
artiklan 2 kohtaa ja 31 artiklaa, kun niitä luetaan perusoikeuskirjan 47
artiklan valossa, on tulkittava siten, että niissä edellytetään, että
toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen on varmistettava, että
toimivaltaisen kansallisen viranomaisen kieltäytyminen ilmoittamasta
asianomaiselle täsmällisesti ja täydellisinä seikkoja, joihin tämän
direktiivin 27 artiklan nojalla tehty päätös perustuu, sekä siihen
liittyvää näyttöä, rajoittuu siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä,
ja että asianomaiselle ilmoitetaan joka tapauksessa kyseiset perusteet
olennaisilta osiltaan siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon tarve
pitää näyttö salaisena

Linkki asiaan C-300/11