Anniskelulupaviranomainen ei voinut puuttua ravintolan musiikkimeluun

KHO:2013:111
Majoitus- ja ravitsemisliike – Anniskelulupa – Toimivalta – Terveydensuojeluviranomainen – Musiikkimelu

Lääninhallitus oli antanut anniskelulupaviranomaisena yhtiölle
kirjallisen varoituksen alkoholijuomien anniskelua koskevien säännösten
rikkomisesta ravintolahuoneistossa esitetyn musiikin äänekkyyden vuoksi.
Lääninhallitus oli samalla määrännyt, että elävän musiikin soittamisen
tuli päättyä viimeistään kello 23.00, mikäli asunto-osakeyhtiön
järjestyssäännöistä ei muuta johtunut. Elävää musiikkia, taustamusiikkia
tai DJ:n soittamaa musiikkia ei myöskään saanut soittaa ennen kello
23.00 niin kovaa, että soittaminen aiheutti häiriötä asuinympäristölle.
Musiikkia soitettaessa ravintolan ovet ja ikkunat tuli pitää kiinni ja
kaikilla mahdollisilla keinoilla estää meluhaitan syntyminen
asuinympäristölle. Hallinto-oikeus oli hylännyt yhtiön valituksen
lääninhallituksen päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus viittasi muun ohessa siihen, että
terveydensuojelulain 27 §:n mukaan soittomelusta aiheutuvan haitan
valvonta kuului kunnan terveydensuojeluviranomaiselle, joka voi
velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide oli syynä epäkohtaan,
ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai
rajoittamiseksi, ja että alkoholilain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena
oli alkoholin kulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista
aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.
Tähän nähden kysymys ei ollut alkoholilain 22 §:n 1 momentin mukaisesta
tilanteesta, jossa elinkeinotoiminnassa olisi rikottu alkoholilakia tai
sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä, tai anniskelupaikassa
olisi ilmennyt järjestyshäiriöitä tai väärinkäytöksiä. Korkein
hallinto-oikeus katsoi, ettei lupaviranomainen ollut voinut antaa
luvanhaltijalle musiikin äänekkyyden vuoksi alkoholilain 22 §:n 1
momentin nojalla kirjallista varoitusta eikä asettaa edellä mainittuja
ehtoja. Äänestys 3–2.

KHO:2013:111