Eu:n tuomioistuimen tuomio siirtotyöläisen sosiaaliturva-asiassa

Asiassa oli kyse unionin kansalaisesta, joka oli asunut samanaikaisesti kahdessa jäsenvaltiossa valitsematta yhtä kotipaikkaa ja joka sai leskeneläkettä yhdessä jäsenvaltiossa ja vanhuuseläkettä toisessa jäsenvaltiossa. Toisen etuuden poistaminen – Perusteettomasti maksetuiksi väitettyjen etuuksien takaisinperintä

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt Sąd Apelacyjny – Sąd Pracy i Ubezpieczeń Społecznych w Białymstoku (Puola)

Unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Sosiaaliturvajärjestelmän
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin
työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän
perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o
1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna
2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, sellaisena
kuin se on viimeksi muutettuna 17.6.2008 annetulla Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 592/2008, 10 artiklaa on tulkittava
siten, että kyseistä asetusta sovellettaessa henkilöllä ei voi olla
samanaikaisesti kahta vakinaista asuinpaikka kahden eri jäsenvaltion
alueella.

Asetuksen N:o 1408/71
säännösten ja erityisesti sen 12 artiklan 2 kohdan ja 46 a artiklan
nojalla jäsenvaltion toimivaltainen laitos ei voi pääasiassa kyseessä
olevan kaltaisessa tilanteessa pätevästi peruuttaa taannehtivasti
etuudensaajan oikeutta vanhuuseläkkeeseen ja vaatia perusteettomasti
maksetuiksi väitettyjen eläkkeiden palauttamista sillä perusteella, että
etuudensaaja saa leskeneläkettä toisesta jäsenvaltiosta, jonka alueella
hänellä on myös ollut asuinpaikka. Ensimmäisessä jäsenvaltiossa
maksettavaa vanhuuseläkettä voidaan kuitenkin mahdollista kansallista
päällekkäisten etuuksien estämiseen tarkoitettua sääntöä soveltamalla
alentaa toisessa jäsenvaltiossa saatujen etuuksien määrällä.

SEUT
45 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole pääasiassa kyseessä
olevan kaltaisessa tilanteessa esteenä päätökselle, jolla ensimmäisessä
jäsenvaltiossa maksettavaa vanhuuseläkettä alennetaan toisessa
jäsenvaltiossa saatujen etuuksien määrällä soveltamalla mahdollista
päällekkäisten etuuksien estämiseen tarkoitettua sääntöä, edellyttäen,
että päätöksen seurauksena näiden etuuksien saaja ei joudu epäedulliseen
tilanteeseen sellaiseen henkilöön nähden, jonka tilanteeseen ei liity
rajat ylittäviä tekijöitä, ja – jos tällaisen epäedullisen tilanteen
olemassaolo todetaan – että kyseinen päätös on oikeutettu sen vuoksi,
että se perustuu objektiivisiin syihin, ja että se on oikeassa suhteessa
kansallisessa oikeudessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään, minkä
arvioiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

Linkki asiaan C-589/10