Kuopion HAO määräsi pakkohoitopotilaalle viran puolesta avustajan ja järjesti suullisen käsittelyn
28.4.2013 | OikeusuutisetAlistus
Psykiatrisen sairaalahoidon jatkaminen
Sairaalan ulkopuolinen lääkäri
Kuopion HAO: Suullisen käsittelyn toimittaminen
Avustajan määrääminen
Todistajaksi kutsuminen
Psykiatrisen sairaalahoidon jatkamista koskevassa alistusasiassa
Moision sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava lääkäri oli
mielenterveyslain 8 §:n nojalla määrännyt X:n psykiatriseen
sairaalahoitoon. Päätös oli mielenterveyslain 17 §:n 2 momentin nojalla
alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Ennen alistetun päätöksen
tekemistä sairaalan ulkopuolinen lääkäri Y oli laatinut arvion X:n
tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon tarpeesta. Lausunnon
mukaan tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon jatkamiselle
ei ollut edellytyksiä. Sairaalan ulkopuolinen lääkäri Y oli näin ollen
X:n tahdosta riippumattoman hoidon tarpeesta eri mieltä kuin
tarkkailulausunnon antanut lääkäri ja hoitoonmääräämispäätöksen tehnyt
Moision sairaalan lääkäri.
Hallinto-oikeus toimitti ilman asianosaisen X:n vaatimusta asiassa
viran puolesta suullisen käsittelyn asian selvittämiseksi ja määräsi
vastaavasti viran puolesta X:lle oikeusavustajan sekä kutsui viran
puolesta sairaalan ulkopuolisen lääkäri Y:n todistajaksi suulliseen
käsittelyyn.
Suullisen käsittelyn toimitettuaan hallinto-oikeus vahvisti alistetun päätöksen.
Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että
oikeuspsykiatrisen potilaan tahdosta riippumattoman hoidon jatkamisen
arvioinnissa oli oleellista selvittää muun ohella potilaan
sairaudentunto, mahdolliset jäljellä olevat psyykkisen sairauden oireet
ja kriminaaliteon käsittelyn vaihe.
Hallinto-oikeuden mukaan sairaalan ulkopuolinen lääkäri Y oli tehnyt
arvionsa X:n mielenterveyden tilasta selvittämällä asianmukaisesti hänen
päivärytmiään, kontaktejaan hoitajiin ja potilaisiin sekä hänen kykyään
käsitellä negatiivisia asioita. Lääkäri Y:n kirjallisen arvion ja hänen
suullisessa käsittelyssä esittämänsä perusteella X:n sairaudentunnon ja
jäljellä olevien psyykkisten oireiden selvittämisen voitiin katsoa
kuitenkin jääneen osiltaan epäselväksi ja riittämättömäksi sekä
johtopäätösten perusteiden osiltaan näyttämättömiksi. Suullisessa
käsittelyssä lääkäri Y:llä oli vaikeuksia muistaa tutkimukseen liittyviä
asioita, kuten potilaalle esitettyjä kysymyksiä. Lisäksi lääkäri Y:n
arviosta puuttui näkemys X:n kyvystä johdonmukaisesti toteuttaa ja
hyväksyä hänelle asiakirjoista ja suullisesta käsittelystä saadun
selvityksen perusteella ilmenevä tarpeellinen psykiatrinen hoito eri
vaihtoehdoissaan. X:n tietoisuus kriminaaliteon vääryydestä osoitti
hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan hänellä olevan kykyä lähestyä
sairauttaan, joskin rikostapahtuman käsittely ja ymmärrys oli selkeästi
puutteellista.
X:n katsottiin alistetun päätöksen tekemisen aikaan olleen
mielisairas. Hän oli ollut mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa
siten, että hoidon jatkamatta jättäminen olisi olennaisesti pahentanut
hänen mielisairauttaan ja vakavasti vaarantanut hänen terveyttä ja
turvallisuutta ja muiden henkilöiden turvallisuutta. Muut
mielenterveyspalvelut eivät olleet soveltuneet käytettäviksi ja olivat
olleet riittämättömiä. Edellytykset psykiatrisen sairaalahoidon
jatkamiselle X:n tahdosta riippumatta olivat näin ollen olleet olemassa.