KHO kumosi poliittisen virkanimityksen tasa-arvolain vastaisena
19.3.2013 | OikeusuutisetKunnallisasia – Virkavaali – Kehittämisjohtaja – Tasa-arvo – Syrjintä – Sukupuoli – Poliittinen toiminta
Maakunnan liiton hallitus oli valinnut kehittämisjohtajan virkaan
kolmesta kärkihakijasta miespuolisen V:n. Päätöksestä oli valittanut
kaksi poliittisesti sitoutumatonta naispuolista kärkihakijaa katsoen,
että virka oli täytetty puoluepoliittisin perustein ja että päätös oli
myös naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain vastainen.
Hallinto-oikeus oli kumonnut valituksen kohteena olleet päätökset
tasa-arvolain nojalla.
V valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan
hallinto-oikeuteen muun ohessa sillä perusteella, että syrjintäolettamaa
ei ollut syntynyt. Mikäli sellainen kuitenkin oli syntynyt,
työnantajalla oli ollut hänen valintaansa hyväksyttävä syy ottaen
huomioon viran luonne ja siihen liittyvä mahdollisuus noudattaa
poliittinen edustavuus -periaatetta. Tällä hän tarkoitti sitä, että
kehittämisjohtajan viran haltija kuului johtajien muodostamaan
johtoryhmään, jossa neljän keskeisen johtajapaikan osalta kullakin
suurimmalla puolueella oli oma edustajansa.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi V:n valituksen. Ansiovertailussa
viran kelpoisuusvaatimusten lisäksi on otettava huomioon etukäteen
vahvistetut valintaperusteet sekä konkreettiset työtehtävät.
Kehittämisjohtajan tehtävänkuvassa painottui liiton toimialan
asiaosaaminen ja viran tehtäväalueelle kuuluva yhteiskunnallinen
osaaminen. Hakijoiden ansioita arvioitaessa ratkaisevaa oli se,
millaista asiantuntemusta kullakin hakijalla voitiin heidän
koulutuksensa ja työkokemuksensa perusteella katsoa olevan tehtävänkuvan
mukaisten tehtävien menestyksellisen hoitamisen kannalta. V:llä oli
monipuoliset ja laaja-alaiset ansiot, jotka antoivat valmiuksia
suoriutua erityyppisistä tehtävistä. Nämä sinänsä merkitykselliset
ansiot eivät kuitenkaan kohdistuneet suoranaisesti kysymyksessä olevan
viran tehtäväalueelle, toisin kuin kahdella valitsematta jääneellä
naispuolisella kanssahakijalla. Hakijoiden ansiovertailun perusteella
syntyi syrjintäolettama. Syrjintäolettamaa ei kumonnut se V:n valinnan
tueksi esitetty seikka, että hänellä oli yhteiskuntapoliittista
työkokemusta. Maakunnan liiton hallituksen päätökset olivat kuntalain 90
§:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastaiset.