EU:n tuomioistuimen tuomio siirtotyöläisen sosiaaliturvaa koskevassa asiassa

6.3.2013 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Vanhuusvakuutusta koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista koskevat erityiset yksityiskohtaiset säännöt – Etuuksien laskenta – Kansallinen lainsäädäntö, jossa etuus vahvistetaan viidentoista vuoden viitejakson aikana suoritetun keskimääräisen maksun perusteella

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt Tribunal Superior de Justicia de Galicia (Espanja)

Ennakkoratkaisupyyntö
koski sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella
liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin
ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle
saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97
(EYVL L 28, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 5.4.2006 annetulla
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 629/2006 (EUVL L
114, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1408/71), ja sosiaaliturvajärjestelmien
yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (EUVL L 166, s. 1), sellaisena
kuin se on muutettuna 16.9.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksella (EY) N:o 988/2009 (EUVL L 284, s. 43; jäljempänä
asetus N:o 883/2004) tulkintaa.

Ennakkoratkaisupyyntö
on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Concepción Salgado González
ja toisaalta Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS)
(jäljempänä INSS) ja Tesorería General de la Seguridad Social (TGSS), ja
siinä on kyse pääasian kantajan vanhuuseläkkeen määrästä.

Unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT
48 artiklaa, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön
alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin
ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna
ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella
(EY) N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna 5.4.2006 annetulla
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 629/2006, 3
artiklaa, 46 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 47 artiklan 1 kohdan g
alakohtaa sekä saman asetuksen liitteessä VI olevan H osan 4 kohtaa on
tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasian kohteena olevan
kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan itsenäisen
ammatinharjoittajan, riippumatta siitä, onko tämä siirtotyöläinen tai
ei, vanhuuseläkkeen teoreettinen määrä lasketaan aina siten, että tämän
työntekijän kiinteänä viitekautena, joka edeltää asianomaisen tässä
valtiossa maksamaa viimeistä vakuutusmaksua, maksamat
vakuutusmaksuperustat jaetaan kiinteällä jakajalla, ilman että tämän
ajanjakson pituutta tai mainittua jakajaa voitaisiin mukauttaa sen
huomioon ottamiseksi, että kyseinen työntekijä on käyttänyt oikeuttaan
vapaaseen liikkuvuuteen.