Eu:n tuomioistuimen tuomio kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista

Direktiivi 93/13/ETY – Kuluttajasopimukset – Lainasopimus, jonka vakuutena on kiinteistökiinnitys – Kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettely – Pääasiaa käsittelevän kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Kohtuuttomat ehdot – Arviointiperusteet

Ennakkoratkaisupyyntö
koskee kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun
neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29; jäljempänä
direktiivi) tulkintaa.

Tämä
pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Mohamed Aziz ja Caixa
d’Estalvis de Catalunya, Tarragona i Manresa (Catalunyacaixa)
(jäljempänä Catalunyacaixa) ja joka koskee kyseisten osapuolten välisen
lainasopimuksen, jonka vakuutena on kiinteistökiinnitys, tiettyjen
ehtojen pätevyyttä

Unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kuluttajasopimusten
kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä
93/13/ETY on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä
olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa ei säädetä
kiinteistön ulosmittausmenettelyssä sovellettavista,
ulosmittausperusteena olevan sopimusehdon kohtuuttomuuteen perustuvista
vastustamisperusteista ja jonka mukaan pääasiamenettelyn tuomioistuin,
joka on toimivaltainen arvioimaan tällaisen ehdon kohtuuttomuutta, ei
voi määrätä turvaamistoimista, kuten muun muassa mainitun
ulosmittausmenettelyn keskeyttämisestä, vaikka tällaisista toimista
määrääminen olisi tarpeen sen lopullisen ratkaisun täyden tehokkuuden
takaamiseksi.

2) Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että käsitettä
”huomattava epätasapaino” kuluttajan vahingoksi on arvioitava
tutkimalla niitä kansallisia oikeussääntöjä, joita sovellettaisiin ilman
osapuolten välistä sopimusta, sen ratkaisemiseksi, saattaako sopimus
kuluttajan voimassa olevassa kansallisessa oikeudessa säädetyn mukaista
oikeudellista tilannetta epäedullisempaan tilanteeseen, ja jos saattaa,
niin missä määrin. Tässä yhteydessä on merkitystä myös sen oikeudellisen
tilanteen tutkimisella, jossa mainittu kuluttaja on, kun otetaan
huomioon hänen käytettävissään olevat kansallisen lainsäädännön mukaiset
keinot kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi.

Sen
ratkaisemiseksi, onko tällainen epätasapaino lojaliteettiperiaatteen
vastainen, on tutkittava, voisiko kuluttajaa lojaalisti ja
kohtuullisesti kohteleva elinkeinonharjoittaja perustellusti odottaa,
että kuluttaja olisi yksilöllisissä sopimusneuvotteluissa hyväksynyt
kyseisen ehdon.

Direktiivin
93/13 3 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että liite, johon
kyseisessä säännöksessä viitataan, sisältää vain ohjeellisen luettelon,
joka ei ole tyhjentävä, niistä ehdoista, joita voidaan pitää
kohtuuttomina.

Linkki asiaan C-415/11