Eu:n tuomioistuimen tuomio koskien yritysten sulautumisen verokohtelua

Unionin tuomioistuin antoi tuomionsa suomalaisessa ennakkoratkaisuasiassa, joka koskee rajat ylittävien sulautumisten verokohtelua

Asiassa on pääpiirteissään kyse siitä, onko jäsenvaltion hyväksyttävä
toisessa jäsenvaltiossa asuneen sulautuvan yhtiön edeltävien vuosien
tappioiden vähentäminen vastaanottavan yhtiön verotuksessa silloin, kun
tällainen tappioiden vähentäminen on mahdollista kyseisen jäsenvaltion
sisällä tapahtuvissa sulautumisissa. Toinen kysymys koskee sitä, onko
vähennettävän tappion määrä laskettava vastaanottavan yhtiön
asuinvaltion verolainsäädännön mukaan vai pidetäänkö vähennettävinä
tappioina sulautuvan yhtiön asuinvaltion lain mukaan siellä
vahvistettuja tappioita.

Suomi katsoi asian käsittelyssä, että vastaanottava yhtiö ei saa
verotuksessaan vähentää siihen sulautuneen toisessa jäsenvaltiossa
asuneen yhtiön siellä harjoitetun toiminnan tappiot sulautumista
edeltäneiltä vuosilta. Vähennysoikeuden epääminen on perusteltavissa
erityisesti jäsenvaltioiden välisen verotusvallan jaon säilyttämisellä.
Toisen kysymyksen osalta Suomen kantana oli, että vastaanottavan yhtiön
jäsenvaltio voi edellyttää vähennettävän tappion määrän laskemista oman
verolainsäädäntönsä mukaisesti.

Julkisasiamies Kokott katsoi 19.7.2012 antamassaan
ratkaisuehdotuksessa, että Euroopan unionissa turvattu
sijoittautumisvapaus ei edellytä, että sulautuvan, toisessa
jäsenvaltiossa asuneen yhtiön siellä harjoittaman toiminnan tappiot
pitäisi voida vähentää vastaanottavan yhtiön verotuksesta. Toisen
kysymyksen osalta julkisasiamies katsoi, että tappion määrä on
periaatteessa laskettava vastaanottavan yhtiön asuinpaikkavaltion
verolainsäädännön mukaan. Tästä lähtökohdasta voi kuitenkin olla syytä
poiketa tappiolaskelman kulloisenkin syyn perusteella.

Unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      SEUT
49 ja SEUT 54 artikla eivät pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa
ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa tytäryhtiönsä, joka on
sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon ja lopettanut toimintansa, kanssa
sulautuneelta emoyhtiöltä evätään mahdollisuus vähentää verotettavasta
tulostaan tappiot, jotka tytäryhtiölle ovat aiheutuneet sulautumista
edeltävinä verovuosina, vaikka kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä
annetaan tämä mahdollisuus silloin, kun sulautuminen toteutetaan maassa
asuvan tytäryhtiön kanssa. Tällainen kansallinen lainsäädäntö on
kuitenkin yhteensopimatonta unionin oikeuden kanssa, jos siinä ei
tarjota emoyhtiölle mahdollisuutta näyttää toteen, että sen ulkomailla
asuva tytäryhtiö on käyttänyt loppuun mahdollisuudet kyseisten
tappioiden huomioon ottamiseksi, ja jos ei ole olemassa mahdollisuutta
siihen, että joko tytäryhtiö itse tai kolmas osapuoli saisi ottaa ne
huomioon tytäryhtiön asuinpaikkavaltiossa tulevien verovuosien osalta.

2)      Säännöt,
joiden perusteella lasketaan ulkomailla asuvan tytäryhtiön tappiot sitä
varten, että maassa asuva emoyhtiö ottaa ne käyttöönsä pääasiassa
kyseessä olevan kaltaisessa sulautumisessa, eivät saa merkitä
epäyhdenvertaista kohtelua suhteessa niihin laskusääntöihin, joita olisi
sovellettu, jos sulautuminen olisi toteutettu maassa asuvan tytäryhtiön
kanssa.

Linkki tuomioon C-123/11