EIT: isää syrjittiin lapsen tapaamisoikeudesta määräämisen yhteydessä, kun tapaamisoikeus peruutettiin kokonaisuudessaan sen johdosta, että syvästi uskonnollinen isä oli tapaamisten aikana yrittänyt käännyttää lastaan

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan todennut, että yhteydenpidon täydellistä katkaisua vanhemman ja lapsen välillä voitiin pitää oikeutettuna vain poikkeuksellisissa oloissa, eikä sellaisista seikoista ollut näyttöä käsillä olleessa tapauksessa. EIT katsoi, että tapaamisten täydellinen lopettaminen ei ollut oikeassa suhteessa tavoitteisiinsa ja että EIS 14 artiklaa oli rikottu EIS 8 artiklan yhteydessä.

EIT arvioi asiaa seuraavalla tavalla:

EIT myönsi, että kotimaiset viranomaiset olivat oikeutetusti voineet
tuntea huolta valittajan käännyttämisyritysten lapselle aiheuttamasta
stressistä. Kuitenkin oli kysymyksenalaista, voitiinko tuota seikkaa
pitää erilaisen kohtelun oikeuttavana hyvin painavana syynä. EIS 8 ja 9
artiklojen mukaiset oikeudet perhe-elämän suojaan ja uskonnonvapauteen
yhdessä 1 lisäpöytäkirjan 2 artiklan vanhemmille kasvatuksen kohdalta
takaaman filosofisten ja uskonnollisten vakaumusten suojan kanssa
perustivat vanhemmille oikeuden kasvattaa lapsiaan omien uskonnollisten
vakaumustensa mukaisesti.

Tapauksissa, joissa avioituneilla vanhemmilla
oli sama uskonnollinen vakaumus tai maailmankuva, heidän tuo oikeutensa
oli kiistaton siitäkin huolimatta, että he ajoivat näitä käsityksiään
lastensa kasvatuksessa tiukalla ja määräävällä tavalla paitsi jos lapsia
käytettiin vaaraa tuottavissa menoissa tai heille aiheutui fyysistä tai
psyykkistä haittaa. EIT:n mielestä ei ollut mitään syytä katsoa, että
asumuseron tai avioeron saanut vanhempi, joka ei ollut lapsensa
huoltaja, tulisi panna tuossa suhteessa toiseen asemaan kuin aviopari.
Käsillä olevassa tapauksessa ei ollut mitään näyttöä siitä, että
valittajan uskonnollisiin vakaumuksiin liittyi vaarallisia menoja tai
niistä oli aiheutunut hänen pojalleen fyysistä tai psyykkistä haittaa.

EIT:n oikeuskäytännön mukaan kotimaisten viranomaisten
harkintamarginaalia tuli arvioida tiukemmin tapaamisoikeuden kuin lapsen
huollon kohdalta. Perhesiteiden ylläpitäminen oli lapsen edun mukaista,
koska niiden katkaisu saattoi johtaa lapsen irrottamiseen juuriltaan.
Kotimaisten tuomioistuinten päätösten jälkeen valittajalle oli ollut
mahdotonta jatkaa millään tavalla perhe-elämän viettoa lapsensa kanssa.

Tuomion Finlex-seloste: 12.02.2013

Koko tuomio: Vojnity v. Hungary