EIT: Italian valtion pitkittynyt toimimattomuus laajamittaisessa jätteiden hävittämisessä vaaransi asukkaiden hengen – kahden vuoden määräaika korjaustoimille
30.1.2025 | OikeusuutisetEUROOPAN IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIN
Lehdistötiedote
30.1.2025
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jaosto antoi tänään yksimielisen tuomion asiassa Cannavacciuolo ja muut v. Italia (valitukset nrot 51567/14 ja kolme muuta). Tuomioistuin totesi, että:
- Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklaa (oikeus elämään) oli rikottu.
Asia koski jätteiden hävittämistä, hautaamista tai polttamista yksityismailla, jota usein toteuttivat järjestäytyneet rikollisryhmät Campanian alueella tunnetulla Terra dei Fuochin alueella, jossa asuu noin 2,9 miljoonaa ihmistä. Alueella oli todettu kohonneita syöpätilastoja ja pohjaveden saastumista.
Tuomioistuin totesi erityisesti, että Italian valtio oli epäonnistunut käsittelemään näin vakavaa tilannetta vaaditulla huolellisuudella ja ripeydellä – siitä huolimatta että ongelma oli ollut tiedossa jo vuosia – erityisesti ongelman arvioinnissa, sen jatkumisen estämisessä ja tiedottamisessa asianosaisille.
Tuomioistuin päätti yksimielisesti sopimuksen 46 artiklan (tuomioiden sitovuus ja täytäntöönpano) nojalla, että Italian on laadittava kattava strategia Terra dei Fuochin tilanteen käsittelemiseksi, perustettava riippumaton valvontamekanismi ja luotava julkinen tiedotusalusta. Määräaika tälle on kaksi vuotta, jonka aikana 36 vireillä olevaa asiaan liittyvää valitusta noin 4 700 valittajalta lykätään.
Asian oikeudellinen yhteenveto tulee saataville tuomioistuimen HUDOC-tietokantaan.
Pääasialliset tosiseikat
Valittajat ovat 41 Italian kansalaista, jotka asuvat Casertan tai Napolin maakunnissa Campaniassa, sekä viisi Campaniassa toimivaa järjestöä.
Terra dei Fuochi (“Tulien maa”) viittaa 90 kunnan alueeseen Campaniassa, jossa asuu noin 2,9 miljoonaa ihmistä. Nimi kuvaa vaarallisten, erityis- ja yhdyskuntajätteiden laitonta hävittämistä, hautaamista ja/tai valvomatonta jättämistä yksityismaille, johon usein liittyy jätteiden polttamista. Kaikki valittajat väittivät kärsineensä suoraan tai välillisesti laittoman jätteenkäsittelyn vaikutuksista ja että ongelma oli ollut viranomaisten tiedossa merkittävän ajan.
Viimeisimpien tietojen mukaan jätehuollon laittomuuksia on tutkinut yhteensä seitsemän parlamentaarista tutkintakomissiota. Niiden havaintoihin sisältyi seuraavaa:
Casertan ja Napolin maakunnissa oli useita laittomia kaatopaikkoja, erityisesti Aversan maaseudulla ja Domizio-Phlegrealaisen rannikon alueella. Järjestäytyneet rikollisryhmät hallitsivat laitonta jätteiden hävittämistä. Huomattavia määriä jätteitä oli kuljetettu eri puolilta Italiaa. Ongelma oli ollut viranomaisten tiedossa vuodesta 1988.
Yksi hävittämismenetelmä oli jätteiden dumppaaminen ja hautaaminen laittomille kaatopaikoille, jotka usein olivat louhoksia, vesistöjä tai suuria kuoppia, joita joskus kaivettiin maatalousmaahan ja peitettiin myöhemmin. Maata käytettiin tämän jälkeen edelleen maatalouteen. Todettiin, että kun jätteitä ei dumpattu, niitä sekoitettiin toisinaan muihin aineisiin käytettäväksi esimerkiksi rakennusmateriaalina tai kompostina, millä oli kielteisiä vaikutuksia pohjaveteen. Autojen hävittämisen osalta eräässä raportissa todettiin Marcianisessa ja Castelvolternossa olevan “todellisia vuoria autonrenkaita [jotka] paloivat”.
Pohjois-Napolin maaseudusta oli tullut “kaikenlaisen jätteen sijoituspaikka”. Yhdessä raportissa viitattiin siihen, että Campaniaa kohdeltiin “Italian roskakorina” (la pattumiera d’Italia). Toisessa todettiin sen olevan “ympäristökatastrofi… verrattavissa vain 1600-luvun ruton leviämiseen”.
Dioksiinisaastuminen oli johtanut merkittävän alueen saastumiseen. Poikkeuksellisen korkeita raskasmetallipitoisuuksia oli havaittu tietyillä alueilla, kuten Villa Liternon ympäristössä. Maaperässä oli “jatkuvaa myrkyttymistä”.
Muiden terveyttä koskevien havaintojen joukossa todettiin, että syöpien esiintyvyys oli kasvanut alueella huomattavasti. Italialaiset ja kansainväliset raportit, kuten The Lancet Oncologyn, Epidemiologia&Prevenzionen, Italian senaatin ja Maailman terveysjärjestön raportit, vahvistivat Italian normaalitasosta poikkeavat terveystulokset alueella.
Parlamentaariset tutkintakomissiot korostivat saastumisen käsittelyyn liittyviä oikeudellisia ongelmia, mukaan lukien että pelotevaikutus oli “käytännössä olematon”, valtion vastauksesta puuttui “tarvittava päättäväisyys”, ympäristörikoksista oli lähes mahdotonta saada tuomioita, ja muun muassa vanhentumisajat olivat lyhyitä. Ne kritisoivat puhdistussuunnitelmia ja pitkiä viivästyksiä toimenpiteissä.
Valitukset, menettely ja tuomioistuimen kokoonpano
Valittajat vetosivat erityisesti artikloihin 2 (oikeus elämään) ja 8 (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) ja valittivat, että Italian viranomaiset olivat olleet tietoisia vaarallisten jätteiden laittomasta dumppaamisesta, hautaamisesta ja polttamisesta heidän alueillaan, mutta eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin suojellakseen heitä; ja että viranomaiset olivat laiminlyöneet tiedottamisen asiasta.
He vetosivat myös artiklaan 13 (oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon). Mario Cannavacciuolo valitti myös artiklan 2 menettelyllisen osan nojalla.
Valitukset jätettiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen eri ajankohtina 28.4.2014 ja 15.4.2015 välisenä aikana.
Seuraavat tahot saivat luvan esittää kolmansien osapuolten lausuntoja:
- ClientEarth
- MacroCrimes Forum for Human Rights and Social Justice of Newcastle University, Newcastle Environmental Regulation Research Group of Newcastle University, Let’s Do It! Italy, ja Legambiente (yhteisessä lausunnossa)
- Professori M. Carducci ja V. Lorubbio (Centro di Ricerca Euro Americano sulle Politiche Costituzionali – CEDEUAM)
- Professori F. Bianchi (Pisan kliinisen fysiologian instituutti)
- G. D’Alisa (Coimbran yliopisto) ja professori M. Armiero (KTH Royal Institute of Technology Tukholmassa)
Tuomion antoi seitsemän tuomarin jaosto, jonka kokoonpano oli seuraava:
- Ivana Jelić (Montenegro), puheenjohtaja
- Alena Poláčková (Slovakia)
- Georgios A. Serghides (Kypros)
- Tim Eicke (Yhdistynyt kuningaskunta)
- Erik Wennerström (Ruotsi)
- Raffaele Sabato (Italia)
- Frédéric Krenc (Belgia) sekä kirjaaja Ilse Freiwirth
Tuomioistuimen päätös
Tuomioistuin hylkäsi äänin 6-1 hakijayhdistysten valitukset, koska ne eivät olleet Terra dei Fuochin saastumisen uhreja artiklojen 2 ja 8 nojalla (yhteensopimaton ratione personae yleissopimuksen kanssa).
Useat yksityiset valittajat eivät asuneet virallisesti listatuissa vaikutusalueen kunnissa, joten tuomioistuin hylkäsi heidän valituksensa (yhteensopimaton ratione personae). Joidenkin muiden valitusten osalta ne todettiin tutkimatta jätettäviksi, koska ne eivät noudattaneet silloista kuuden kuukauden määräaikaa valituksen jättämiselle tuomioistuimeen.
Artiklat 2 ja 8
Tuomioistuin hyväksyi, että kyseessä oli “riittävän vakava, todellinen ja todettavissa oleva” hengenvaara, jota voitiin pitää “välittömänä”, ja totesi tapauksen kuuluvan artiklan 2 piiriin. Varovaisuusperiaatteen ja saastumisongelman pitkän tunnetun historian mukaisesti tuomioistuin katsoi, ettei valtio voinut vedota siihen, ettei saastumisen tarkkoja vaikutuksia tietyn valittajan terveyteen voitu todeta, välttääkseen suojeluvelvoitteensa muita valittajia kohtaan.
Kriisin seurauksena valtiolle oli syntynyt useita velvoitteita.
Tuomioistuin totesi, ettei ollut riittävää näyttöä järjestelmällisestä, koordinoidusta ja kattavasta viranomaisten toiminnasta Terra dei Fuochin tilanteen käsittelyssä. Edistyminen saastumisen vaikutusten arvioinnissa oli ollut jäätiköiden hidasta, vaikka ripeys olisi ollut välttämätöntä. Tuomioistuin pani merkille yleisen koordinoinnin ja vastuunjaon ongelman Campaniassa puhdistustoimien osalta. Oli mahdotonta saada kokonaiskuvaa siitä, mitkä alueet olivat vielä puhdistamatta.
Hallitus ilmoitti, että oli toteutettu lukuisia toimenpiteitä saastumisen terveysvaikutusten tutkimiseksi, kuten syöpäseulonnan tehostamista. Useimmat näistä toimenpiteistä oli kuitenkin toteutettu vasta vuoden 2013 jälkeen. Viranomaisten toiminnan viivästysten vuoksi ne eivät olleet toimineet vaaditulla huolellisuudella Terra dei Fuochin saastumisen terveysvaikutusten tutkimisessa.
Hallitus esitti vain seitsemän esimerkkiä väitetysti asiaan liittyvistä ympäristörikostuomioista. Ottaen huomioon kriisin pitkän keston, tuomioistuimen oli mahdotonta saada näistä esityksistä kokonaiskuvaa. Se ei siksi ollut vakuuttunut siitä, että valtio oli ryhtynyt tarvittaviin rikosoikeudellisiin toimiin laittoman jätteiden hävittämisen torjumiseksi Terra dei Fuochin alueella. Tuomioistuin lisäsi, että Italian viranomaiset näyttivät olleen melko hitaita puuttumaan Campanian jätehuoltojärjestelmää vaivaaviin järjestelmällisiin puutteisiin.
Tilanteen laajuuden, monimutkaisuuden ja vakavuuden vuoksi olisi tarvittu kattava ja saavutettava viestintästrategia yleisön proaktiiviseen tiedottamiseen mahdollisista tai todellisista terveysriskeistä ja näiden riskien hallitsemiseksi tehdyistä toimista. Tätä ei ollut toteutettu. Itse asiassa osa tiedoista oli ollut huomattavan pitkiä aikoja valtionsalaisuuden piirissä.
Kaiken kaikkiaan tuomioistuin totesi, että Italian viranomaiset eivät olleet lähestyneet Terra dei Fuochin ongelmaa tilanteen vakavuuden edellyttämällä huolellisuudella. Italian valtio ei ollut tehnyt kaikkea, mitä siltä edellytettiin valittajien hengen suojelemiseksi.
Koska artiklan 8 osalta esitetyt perustelut olivat samat kuin jo artiklan 2 nojalla päätetyt, tuomioistuin katsoi, ettei tätä valitusta ollut tarpeen tutkia erikseen.
Muut artiklat
Tuomioistuin katsoi tutkineensa näissä valituksissa esitetyt pääasialliset oikeudelliset kysymykset ja ettei ollut tarpeen antaa erillistä ratkaisua artiklan 13 ja artiklan 2 (menettelyllinen osa) osalta.
Artikla 46 (tuomioiden sitovuus ja täytäntöönpano)
Artiklan 46 nojalla tuomioistuin, ottaen huomioon ongelman pysyvän luonteen ja valtion vastausta leimanneet järjestelmälliset puutteet sekä sen vaikutuspiirissä olevien ja mahdollisesti vaikutuspiiriin joutuvien ihmisten suuren määrän ja kiireellisen tarpeen tarjota heille nopeaa ja asianmukaista hyvitystä, katsoi aiheelliseksi soveltaa pilottituomiomenettelyä tässä tapauksessa.
Tuomioistuin määräsi, että Italian on:
- laadittava kattava strategia, joka yhdistää olemassa olevat tai suunnitellut toimenpiteet Terra dei Fuochin ongelman ratkaisemiseksi
- perustettava riippumaton valvontamekanismi, johon kuuluu valtion viranomaisista riippumattomia jäseniä
- perustettava yksi julkinen tiedotusalusta, joka kokoaa yhteen kaiken Terra dei Fuochin ongelmaa koskevan olennaisen tiedon
Edellä mainitut toimenpiteet on toteutettava kahden vuoden kuluessa siitä, kun nykyinen tuomio on tullut lopulliseksi.
Kohtuullinen hyvitys (Artikla 41)
Tuomioistuin lykkäsi aineettoman vahingon korvaamista koskevan päätöksen antamista enintään kahden vuoden ajan nykyisen tuomion lopulliseksi tulemisesta. Tuomioistuin määräsi Italian maksamaan valittajille tuomiossa määritellyt summat oikeudenkäyntikulujen ja -menojen osalta.
Erilliset mielipiteet
Tuomari Krenc esitti yhtyvän mielipiteen. Tuomari Serghides esitti osittain yhtyvän ja osittain eriävän mielipiteen. Ne on liitetty tuomioon.
Tuomio on saatavilla vain englannin kielellä.