Anneli Auer oli tuomittu Turun hovioikeudessa vuonna 2013 pitkään vankeusrangaistukseen useista seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksista. Tuolloin kolmen alaikäisen asianomistajan kertomukset muodostivat keskeisen näytön Auerin syyllisyydestä. Auerin tuomion purkamista koskeva vaatimus perustui siihen, että asianomistajat olivat nyt aikuisina tuoneet esiin, että heidän aiemmat kertomuksensa eivät pitäneet paikkaansa. Asianomistajat puolsivat purkuhakemuksen hyväksymistä, mutta syyttäjä vastusti sitä.

Tuomion purkaminen rikosasian vastaajan eduksi edellyttää, että uuden selvityksen perusteella voitaisiin arvioida tuomion lopputuloksen muodostuneen aiemmassa oikeudenkäynnissä todennäköisesti toiseksi, jos uusi selvitys olisi ollut silloin käytettävissä. Tuomio voidaan lisäksi purkaa, ja asia voidaan palauttaa uudelleen tutkittavaksi, jos se katsotaan aiheelliseksi erittäin painavista syistä. Korkein oikeus katsoi, että aikaisemman tuomion lopputuloksen muuttumista ei voitu pitää todennäköisenä asianomistajien uusien kertomusten perusteella. Asiassa oli kuitenkin erittäin painavia syitä saattaa uudelleen tutkittavaksi se, oliko Auer syyllistynyt aiemman tuomion mukaisiin rikoksiin. Auerin kanssavastaajan osalta Korkein oikeus menetteli samalla tavalla.

Asian oikeudenkäynti jatkuu Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa.
Korkeimman oikeuden käsittelemässä purkuasiassa kertyneiden asiakirjojen salassapidosta ei annettu uusia määräyksiä ja aiemmin salassa pidettäviksi määrätyt asiakirjat pysyvät edelleen salassa. Korkeimman oikeuden ratkaisu on julkinen.

KKO:2024:76