Eu:n tuomioistuimen tuomio viisumin myöntämisestä humanitaarisista syistä tai kansainvälisten velvoitteiden vuoksi
8.3.2017 | OikeusuutisetAsetus (EY) N:o 810/2009 – 25 artiklan 1 kohdan a alakohta – Alueellisesti rajoitettu viisumi – Viisumin myöntäminen humanitaarisista syistä tai kansainvälisten velvoitteiden vuoksi – Kansainvälisten velvoitteiden käsite – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi – Geneven yleissopimus – Ei velvollisuutta viisumin myöntämiseen tilanteessa, jossa perusoikeuskirjan 4 ja/tai 18 artiklan rikkomisen vaara on todellinen
Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt Conseil du Contentieux des Étrangers
(ulkomaalaisasioiden valituslautakunta, Belgia)
Ennakkoratkaisupyyntö
koskee yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta 13.7.2009 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009
(viisumisäännöstö) (EUVL 2009, L 243, s. 1), sellaisena kuin se on
muutettuna 26.6.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetuksella (EU) N:o 610/2013 (EUVL 2013, L 182, s. 1) (jäljempänä
viisumisäännöstö), 25 artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä Euroopan
unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 4 ja 18 artiklan
tulkintaa.
Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä X ja X ja
toisaalta Belgian valtio ja joka koskee kieltäytymistä alueellisesti
rajoitettujen viisumien myöntämisestä.
Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Yhteisön
viisumisäännöstön laatimisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 (viisumisäännöstö), sellaisena
kuin se on muutettuna 26.6.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksella (EU) N:o 610/2013, 1 artiklaa on tulkittava siten,
että alueellisesti rajoitettua viisumia koskeva hakemus, jonka
kolmannen maan kansalainen on tehnyt viisumisäännöstön 25 artiklan
nojalla humanitaarisista syistä kohdejäsenvaltion edustustolle kolmannen
maan alueella voidakseen tehdä heti kyseiseen jäsenvaltioon saavuttuaan
kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja sitten oleskella tässä
jäsenvaltiossa yli 90 päivää 180 päivän jakson aikana, ei kuulu
viisumisäännöstön soveltamisalaan vaan unionin oikeuden nykytilassa
yksinomaan kansallisen oikeuden soveltamisalaan.